sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Näin meitä huijataan: belgialainen suklaa

Mistä tunnistaa laadukkaan suklaan? Aidosta vaniljasta ja muista aidoista aromiaineista? Lisäaineiden vähyydestä? Suklaamassan valmistuksessa käytettyjen kaakaopapujen laadusta ja lajikkeesta? Koostumuksen tasaisuudesta, pehmeästä aromista ja hienosta tuoksusta?

Vai käärepaperista ja valmistusmaasta?

Moneen kertaan siteeraamani "The Chocolate Connoisseur" -kirjan kirjoittajan Chloe Doutre-Rousselin mukaan Godiva-suklaa on onnistunut valtaamaan ison markkinaosuuden Amerikassa, ja siellä kysyttäessä ihmisiltä mikä on maailman parasta suklaata, gallupoitavat vastaavat: Godiva. Jaa miksi? No kun niin niiden mainoksissa sanotaan.

Belgialainen suklaa on Suomessa saavuttanut Godivan jenkkikultin tapaisen aseman. Mikä vain suklaa on olevinaan hyvää, kun se on Belgiasta. Haaste: hommaa paketti Guylianin klassisten simpukkasuklaiden mansikkaversiota. Maista yhtä konvehdeista huolella mutustellen (ja tietysti myös haistellen). Tuleeko mieleen mehutiiviste ja saippua? Hyvä, niin minullekin. Onko kyseessä laatusuklaa? No ei millään muotoa. Älä siis usko paketointia ja mainoslauseita, lue sisällysluettelo ja usko omaa haju- ja makuaistiasi. Jos päälletunkevin aromi on silkka sokeri, tiedät tehneesi vikaostoksen (jos siis laadukasta suklaata halusit).

1 kommentti: