keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän hilla-valkosuklaakakku


Tämä kakku pohjautuu Kinuskikissan Polkakakku-ohjeeseen, josta halusin muunnella hillaversion. Mikä marja juhlistaisikaan paremmin juuri suomalaista itsenäisyyspäivää!

Hilla-valkosuklaakakku

Pohja:
300g digestivejä murustettuina
0,5 dl ruokaöljyä
tilkka vettä jos seos ei muuten pysy kasassa

Hillatäyte:
400g hilloja soseutettuja ja siivilöitynä
0,5 dl sokeria
5 liivatelehteä
0,2 dl vettä

Valkosuklaatäyte:
9 liivatelehteä
500g vaniljajugurttia
noin 720g eli 4 prk Danone vaniljarahkaa
180g valkosuklaata sulatettuna
0,5 dl vettä

1. Laita kummankin täytteen liivatelehdet viileään veteen erillisiin kippoihin
2. Valmista pohjaseos ja painele ja irtopohjavuoan pohjalle; voit halutessasi asettaa leivinpaperin vuoan pohjaan
3. Asettele kakkukalvot tai piirtoheitinkalvot vuoan reunalle
4. Valmista hillatäyte liivatetta ja vettä lukuun ottamatta
6. Valmista valkosuklaatäyte sekoittamalla vettä ja liivatteita lukuun ottamatta aineet keskenään; vatkaa kovaa lisätessäsi valkosuklaan ettei se jähmety heti viileiden maitotuotteiden vaikutuksesta 
7. Kuumenna mikrossa vedet liivatteita varten ja sulata liivatteet näihin; lisää täyteseoksiin
8. Kaada vuorotellen pohjan keskelle valkosuklaa- ja lakkatäytettä aikaansaadaksesi sisäkkäisiä kehiä (Kinuskikissan sivuilta löydät tarkempaa ohjeistusta aiheeseen)
9. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 5h
10. Koristele halutessasi kaakaojauheella tms

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Hurmaava jälkiruokaviini


Jälkiruokaviinit ovat minulle melko uusi tuttavuus. Aiemmin olen jälkiruoan kaverina nauttinut useimmin liköörejä. Tänä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi valikoiman mielenkiintoisia jälkiruoan kumppaneita, joista erityisesti yksi sytytti. Kyseessä on Alkonkin valikoimiin kuuluva Borgo Maragliano La Caliera Moscato d'Asti. Alkoholipitoisuus on jälkiruokaviiniksi erityisen maltillinen, vain 5%, mutta asiaankuuluva makeus löytyy. Erikoisuutena on kevyt kuplaisuus - tämä lasketaankin oikeastaan kuohuviiniksi. Juomatyypillä on alkuperäisaluesuoja, eli kaikki tällä nimellä myytävä viinit todella valmistetaan Astin kunnan alueella Italiassa. Kyseessä on mäkinen seutu, ja viinin tuotantomäärät ovat verraten pieniä.  Nimensä viini saa Moscato-rypäleistä, joita on viljelty alueella jo lähemmäs tuhannen vuotta. Jonkinmoinen trendituote taitaa olla kyseessä - Wikipedian mukaan tämän viinin myynti kasvaa kohisten erityisesti Yhdysvalloissa.

Ja mikä parasta - suomalaisenkaan kuluttajan ei tarvitse murehtia kukkaroa tätä herkkua haeskellessa - Alkosta 375ml pullo irtoaa vajaalla 8 eurolla. Erinomainen joululahjavinkki!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vadelma-pistaasijuustokakku


Ohje on muunnelma Suuri jälkiruokakirja -opuksen vadelmajuustokakusta. Kakusta saa helposti gluteenittoman käyttämällä vehnäjauhojen sijasta gluteenitonta jauhoseosta.

Vadelma-pistaasijuustokakku

Pohja:
1,5 munaa
0,5 dl sokeria
0,25 dl perunajauhoja
0,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 rkl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen (kiertoilma noin 200-205 astetta)
2. Vaahdota munat ja sokeri
3. Yhdistä kuiva-aineet ja siivilöi ne vaahtoon, sekoita tasaiseksi
4. Piirrä irtopohjavuokasi pohjan kokoinen ympyrä uunipellille asetetulle leivinpaperilla
5. Levitä taikinaa ympyrälle
6. Paista 5-8min kunnes kypsää
7. Anna hetki jäähtyä, kumoa sokeroidulle leivinpaperipalalle ja kuori sitten varovasti paistopaperi pois
8. Nosta irtopohjavuokaan, jonka pohjan ja reunat olet vuorannut leivinpaperilla tai kakkukalvolla (suosittelen laittamaan leivinpaperia myös pohjalle jos halua siirtää kakun pois vuoan pohjan päältä; pohje on kostuttuaan hyvin herkkä eikä kakun siirtely ilman pohjapaperia onnistu) 

Täyte:
10 liivatelehteä
noin 0,5 dl vettä
500g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sitruunamehua
125g sokeria
3 dl kermaa
250g vadelmia
1 dl suolattomia pistaaseja hienonnettuna

1. Vaahdota kerma ja laita jääkaappiin
2. Laita liivatelehdet viileään veteen
3. Yhdistä sokeri, sitruunamehu ja tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi tahnaksi
4. Lisää tahnaan vadelmat ja pistaasit
5. Kuumenna vesi mikrossa ja sulata kuivaksi puristetut liivatelehdet siihen
6. Lisää liivateneste tuorejuustoseokseen ja sekoita tasaiseksi
7. Yhdistä kermavaahtoon ja levitä pohjan päälle
8. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli
9. Irrota reunakalvot ja koristele

Koristeluun:
tuoreita tai pakastekuivattuja marjoja
rouhittuja suolattomia pistaaseja

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Minttuinen jäätee


Ohje on Denise Vivaldon kirjasta "Entertaining Encyclopedia" hieman muunneltuna. Reseptin voi isolle joukolle kolmin- tai nelinkertaistaa.

Minttuinen jäätee

6 teepussia
1l kiehuvaa vetä
0,75 dl sokeria
1l kylmää vettä
tuoretta minttua

1. Kaada kiehuva vesi teepussien päälle ja anna hautua 4min. 
2. Poista pussit, lisää sokeri ja sulata se teehen hitaasti sekoitellen.
3. Lisää kylmä vesi, viilennä jääkaapissa ja tarjoa jäiden kera


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Crostata di Limone


Tämä sitruunatorttuohje on äitini löytö. Pehmeässä sisuksessa on täydellinen tasapaino kirpeyttä ja makeutta.

Crostata di Limone

Pohja: 
150 g voita 
3,5 dl jauhoja 
1 rkl sokeria 
1tl suolaa 
2 munankeltuaista 
2 rkl maitoa 

1. Nypi sormin jauhot ja rasva yhteen. 

2. Lisää sokeri, suola, keltuaiset ja maito. Sekoita taikina nopeasti yhteen. 
3. Voitele pienet vuoat (6 kpl n. 8 cm läpimitaltaan) tai yksi iso matalareunainen piirasvuoka. 
4. Painele taikina vuokaan. 
5. Laita jääkaappiin 30 minuutiksi

Täyte: 
1 1/2 dl puristettua sitruunamehua 
3 sitruunan raastettu kuori 
1 1/2 dl sokeria 
3 munaa 
3 keltuaista 
250 g mascarpone juustoa 

1. Sekoita siruunamehu, kuoriraaste ja sokeri ja hämmennä kunnes sokeri on sulanut mehuun. 

2. Lisää varovasti koko ajan sekoittaen yksi kerrallaan munankeltuaiset ja munat. 
3. Vatkaa mascarpone notkeaksi, lisää seokseen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Siivilöi, jos jää kokkareiseksi.
4. Lämmitä uuni 225 asteeseen. 
5. Jaa täyte tasaisesti vuokiin ja paista uunin keskiosassa kunnes piiras on hyytynyt (n. 30 min) 
6. Anna vetäytyä jonkin aikaa ja tarjoile haaleana


Tarjoiluun:
1 1/2 rkl tomusokeria pinnalle siivilöitäväksi

maanantai 29. syyskuuta 2014

Syntymäpäivien ruokalista


Kutsuin ystäviä sunnuntai-iltapäivää viettämään omien syntymäpäivieni merkeissä. Tässä kutsujen ruokalista. Tähdellä merkittyjen ohje on tulossa blogiin lähikuukausina.



Safkaseireenin synttärit 2014

Marinoidut kanavartaat
Paistettua chorizoa ja yrttejä
Basilika-vuohenjuustorulla
Soija-hunajaglaseerattu porkkana
Marinoidut vihreät tomaatit
Paahdetut ruusukaalit
Saariston mätileivät*
Yrttiset spelttileipätikut
Tatti-kasvispiiras ja rucolaa
Karamellisoitu sipulipiiras
Välimeren yrttinen papusalaatti*
Peruna-rucola-mozzarellasalaatti

Jälkiruokapöytä:
Brie, raparperihilloke ja pähkinöitä
St. Agur sinihomejuusto ja omenahilloke*
Crostata di limone*
Mustaherukkaminibrowniet
Vadelma-pistaasijuustokakku*

Juomat:
La Jara Organic Rose Frizzante
Moselland Ars Vitis Riesling 2013
Zenato Valpolicella Superiore 2012
Talon minttuinen jäätee*


maanantai 15. syyskuuta 2014

Tattipiiras rucolalla


Sieniaika! Varsinkin tatteja löytyy runsaasti. Käytin saaristoviikonlopun satoa tähän piiraaseen.

Tattipiiras rucolalla

Pohja:
0,5 dl kasviöljyä
100g raejuustoa
4 dl vehnäjauhoja
1 muna
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Täyte:
200g mozzarellaraastetta
suolaa
mustapippuria
2 sipulia pilkottuna
1,5 litraa tuoreita tatteja
2 munaa
2 dl maitoa
2 kourallista tuoretta pinaattia pilkottuna

Tarjoiluun:
tuoretta rucolaa

1. Laita uuni kuumenemaan 175-200 asteeseen (kiertoilma hieman alemmalle lämpötilalle)
2. Yhdistä pohja-aineet, kauli levyksi kahden talouspaperin välissä ja nosta piirasvuokaan
3. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut
4. Lisää sipuli ja kuullota noin 5min
5. Yhdistä muihin täyteaineisiin ja kaada pohjan päälle
6. Paista 25-40min kunnes täyte ei heilu ja pinta on kauniin ruskea
7. Anna asettua hetki ennen tarjoilua
8. Juuri ennen tarjoilua lisää päälle runsaat kouralliset tuoretta rucolaa


lauantai 16. elokuuta 2014

Moussekakku kesän marjoista


Tähän sopivat yhtä hyvin tuoreet kuin pakastetutkin marjat. Koristeluun toki ovat loppukesän tuoreet marjat se ihanin vaihtoehto. Kakku on varsin helppo- ja nopeatekoinen.

Moussekakku kesän marjoista

Pohja:
250g digestivemurusia
0.5-1dl ruokaöljyä

Täyte:
1 prk Flora Vanillaa vaahdotettuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
5 dl marjoja soseutettuna (kuvan kakussa on 2/3 mansikoita ja 1/3 mustikoita)
7 liivatelehteä

Päälle: 
3 dl marjoja (kuvan kakussa on mustaherukoita ja vadelmia)

1. Valmista pohja ja painele se reunoilta leivinpaperilla tai piirtoheitin/kakkukalvolla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle
2. Sekoita yhteen marjasose, sokeri ja tuorejuusto
3. Liota liivatteet pehmeiksi kylmässä vedessä ja liota ne sitten kuumaan vesitilkkaan; lisää heti vatkaten tuorejuustoseokseen
4. Yhdistä Vanillavaahtoon ja kaada pohjan päälle
5. Anna hyytyä yön yli jääkaapissa
6. Koristele marjoilla juuri ennen tarjoilua ennen kuin irrotat reunat

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Älä unohda minua 4/10: mangoldi


En ole pitkään aikaan jatkanut tätä sarjaa unohdetuista tai muuten vähän tunnetuista maan antimista. Mangoldi on itsellenikin melko uusi tuttavuus - into sen käyttöön tuli, kun onnistuin sitä erinomaisella menestyksellä kasvimaalla kasvattamaan. Pakastuskin onnistuu, lehdet ovat sen verran jämäköitä. Sitä voi käyttää pitkälti kuten pinaattia, ja tuoreet lehdet sopivat hyvin salaattiinkin. Erityisen käteviä lehdet ovat kääryleinä ja aasialaisen sormiruuan syötävinä kääreinä - lehdet eivät repeile eivätkä katkeile taivutettuinakaan. Mangoldin toinen nimi on lehtijuurikas (engl. chard). Erityisen koristeellinen lajike on nimeltään bright lights, jonka varret ovat tummanpunaisia tai kauniin keltaisenoransseja. Huono puoli mangoldissa on korkea nitraattipitoisuus: pikkulapsille sitä ei kannata syöttää, eikä aikuistenkaan joka päivä herkutella. Lisäksi siinä on oksaalihappoa mutta ei toki lähellekään niin paljoa kuin raparperissa. Wikipedian mukaan mangoldin varsia voisi käyttää kuten parsaa - en ole tätä vielä kylläkään testannut. Mangoldissa on yllättävän paljon proteiinia, A-, K- ja C-vitamiinia ja kuituja.

Mangoldia näkyy harmittavan harvoin myytävän kaupoissa - järkevää syytä tähän ei ole, sillä se kasvaa hyvin näilläkin leveysasteilla. Lähi-idän ja Välimeren maissa sitä käytetään paljon.

Yllä olevassa kuvassa mangoldi on ylempänä. Toinen, kähäräisempi kuvan kasvis on sareptansinappi, josta lisää myöhemmin.

Tässä eturivissä kesän kolmas mangoldisato kasvamassa:


Toki tarjoan myös reseptin tästä melko tuntemattomasta kasviksesta. Jauhelihan voi halutessaan korvata soijarouheella tai vaikkapa pieneksi pilkotulla halloumilla, jolloin suolaa kannattaa lisätä varovasti.



Mangoldi-parsa-jauhelihapiiras

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 dl raejuustoa
1 muna
1/2 dl öljyä
ripaus savupaprikajauhetta
(tilkka maitoa jos seos jää turhan jäykäksi)

Täyte:
kourallinen mangoldilehtiä silputtuna
8 parsanvartta (ketiä noin 6min ja paloittele)
100g jauhelihaa ruskistettuna
1 sipuli silputtuna
1 dl ruokakermaa
2 munaa
1/3 tl rouhittua mustapippuria
muutama tippa tabascoa
kunnon ripaus suolaa
100g juustoraastetta (esim. mozzarella tai emmental)
1/2 dl silputtuja mietoja yrttejä (esim. basilika tai lehtipersilja)
ripaus savupaprikajauhetta
1 tl sinappia

1. Sekoita pohja-aineet taikinaksi, öljyä matalareunainen uunivuoka ja levitä taikina joko sormilla painellen tai etukäteen kahden leivinpaperiarkin välissä kaulien
2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen
3. Yhdistä täyteaineet ja kaada vuokaan
4. Paista 20-40min (kunnes pinta on kullanruskea eikä täyte hytky)


torstai 31. heinäkuuta 2014

Hyvää japanilaista pikaruokaa Saksassa

Frankfurtin kulmilla pyöriville vinkki: muun muassa lentokentältä saa MoschMosch-ketjun loistavaa ramenia autenttisina makuyhdistelminä. Kyytipojaksi vaikkapa saksalainen olut. Lisätietoa täältä.






tiistai 29. heinäkuuta 2014

Aika pakastaa marjasato!


Pakastin 15kg mansikoita. Marjoista se pitää ehkä parhaiten makunsa pakastettuna. Lajikkeissa on kuitenkin eroja: olen löytänyt Sonatan, jossa on se pieni tuoreen kesämansikan vivahde pakastamisenkin jälkeen. Jo toista kertaa hain mansikat Mansikkapaikka Marttilasta Pöytyältä. Heidän marjansa ovat makeita, isoja, pinnalta kuivia (eli eivät ole kärsineet poiminnassa tai kuljetuksessa), hyvin muotona pitäviä ja varsin puhtaita: hampaissa ei maistu hiekka, ja laatikon pohja on muutamaa mansikkatahraa lukuun ottamatta aivan puhdas roskista, kun laatikko on marjoista tyhjennetty. Tarha on aiemmin myynyt tuotteitaan muuallakin, mutta suosio on ilmeisesti ollut niin suurta tilamyynnissä, että nykyään asiakkaat tulevat heille. Tarjolla on myös herneitä, jonkin verran metsämustikkaa ja ihanaa mansikkalimonadia. Kannattaa tehdä tilaus muutamaan päivää ennen haluttua hakuhetkeä, jolloin tavaraa on varmasti tarpeeksi monta laatikollista. Yhteystiedot käyvät ilmi allaolevasta kuvasta.






lauantai 5. heinäkuuta 2014

Toll House Cookies


Sain tämän ohjeen entisellä työpaikallani harjoittelussa olleelta opiskelijalta. Täynnä erilaisia sattumia olevat rapeat pikkuleivät ovat parhaimmillaan jäähtyneinä. Omistani tuli melko pulleita, jos haluaa litteämpiä voi kokeja helposti painella matalammiksi.

Toll House Cookies

1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
5,4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljauutetta tai bourbonvaniljajauhetta
1,8 dl sokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,4 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä
4,8 dl rouheasti pilkottuja suklaapaloja tai muita sattumia, esim. rusinoita, toffeepaloja, karkkeja
220g pehmeää voita
2 munaa

1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen
2. Yhdistä jauhot, sooda ja suola (ja vaniljajauhe, ellet käytä uutetta)
3. Vispaa kermaiseksi tahnaksi sokerit ja voi
4. Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla vatkaten
5. Lisää munat yksi kerrallaan
6. Lisää sattumat
7. Nostele noin ruokalusikallisen kokoisiksi keoiksi leivinpaperoidulle pellille; keot saavat olla epämuotoisia koska ne tasoittuvat paistuessaan
8. Paista 9-12 min kunnes kullanruskeita
9. Jäähdytä ja nauti

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Salaatti lohesta, mansikoista ja tummista seesaminsiemenistä


Kasvimaa antaa parasta satoaan, joten salaattikausi on keittiössäni meneillään. Sekaan voi heittää omalta maalta tuoreita pinaatinlehtiä, erilaisia lehtisalaatteja, sareptansinappia, mangoldia ja lehtikaalinversoja. Tämä näyttävä salaatti on raikas ja nopeatekoinen.

Salaatti lohesta, mansikoista ja tummista seesaminsiemenistä

kulhollinen erilaisia salaatinlehtiä revittyinä
pieni kourallinen tuoretta lehtipersiljaa
pieni kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
3 rkl tummia seesaminsiemeniä
12 mansikkaa paloiteltuna
300g lämminsavulohta

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balamiviinietikkaa tai muuta viinietikkaa
1 tl hunajaa
2 tl sinappia
rouhittua merisuolaa
rouhittua mustapippuria

lauantai 31. toukokuuta 2014

Yrttitaikinoitu lohi


Tästä riittää kuudelle. Kaveriksi suosittelisin raikasta salaattia.

Yrttitaikinoitu lohi

2 noin 300g palaa lohifilettä nahka poistettuna ja keskeltä kahtia leikattuna (kannattaa samalla leikata keskiosasta pieni siivu pois jonka mukana lähtevät todennäköisesti loput "keskiruodot"
2 ruukkua basilikaa
iso kourallinen tuoretta pinaattia
1/2 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
0,5 dl creme fraichea
rouhittua merisuolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 sitruunan raastettu kuori
2 isoa voitaikinalevyä
1 muna

1. Yhdistä basilika, öljy, creme fraiche, sitruunankuori, pinaatti, sokeri ja ripaus suolaa ja pippuria ja soseuta; anna maustua muutama tunti jääkaapissa
2. Suolaa ja pippuroi lohifileet molemmin puolin
3. Levitä voitaikinalevylle vihertahnaa mutta jätä molemmista sivuista noin 3cm paljaiksi ja voitele sivut kananmunalla
4. Kääri lohifileet levyihin siten, että tahna jää vasten lohta; painele/taittele irtoreunat hyvin kiinni ja käännä paketit niin, että saumat jäävät alle
5. Kuumenna uuni 200 asteeseen
6. Voitele paketit kananmunalla
7. Paista noin 15-30min kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja lohi on sisältä kypsää (vinkki: jätä päädyt auki niin voit seurata lohen kypsymistä ja näky on myös jokseenkin koristeellinen)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Täytetty lammaslettu


Rullakebab on hyvää, mutta vastaavanlaista herkkua voi helposti tehdä kotonakin. Ja mikä parasta - tähän voit upottaa vaikka mitä tähteitä ja lopputulos on silti varsin kevyt ja raikas. Eilinen salaatti, jääkaapissa kierivä kaalinpala, jämäpaprikanpuolikas, vajaa papupurkki - moni asia sopii lammastäytteen höysteeksi. Kurkkusalaatin voi halutessaan korvata muullakin mausteisella höysteellä, esimerkiksi erilaiset chutneyt sopinevat oikein hyvin.

Täytetty lammaslettu

Taikina
3dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
3 munaa
5 dl maitoa
ripaus suolaa
paistamiseen: öljyä

1. Yhdistä aineet, vispaa sekaisin ja anna seistä 15min
2. Paista kuumalla pannulla kohtuullisen paksuiksi ohukaisiksi lettujen välillä tilkan öljyä tms rasvaa pannulle lisäten

Lammastäyte
2 mietoa chiliä pilkottuna
iso kourallinen suikaloitua varhaiskaalia
250g lampaan paistijauhelihaa
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
1/3 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua korianteria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna

1. Paista kaali ja lammasjauheliha kypsäksi pannulla
2. Lisää muut mausteet kuin korianteri, hauduta hetken
3. Lisää tuore korianteri, ota pois tulelta

Lisäksi
puolitettuja kirsikkatomaatteja
sinappista voimakasta kurkkusalaattia
revittyä lehtisalaattia

tiistai 6. toukokuuta 2014

Onko superfoodeissa ja raakaruuassa tolkkua? Otetaan selvää!

On aika ruokapolitikoida pitkästä aikaa. Huomattuani olevani negatiivisten raw food- ja superfood-mielipiteineni kanssa keskusteluissa usein vähemmistössä, päätin ottaa selvää näistä ruokatrendeistä ja muodostaa sitten paremmin perustellun mielipiteen niistä.


Raakaruoka

Mitä on raakaruoka?

Raw food eli raakaruoka on suuntaus, jossa pyritään säilyttämään ruuan vitamiinit ja hivenaineet sekä trendin kannattajien mukaan myös helpottamaan vatsavaivoja ja parantamaan hyvinvointia sillä, että ruoka-aineita ei kuumenneta eikä muutenkaan kypsennetä. Rajana pidetään yleensä joko 40 tai 46 celsiusastetta. Tämä tuo haasteita erityisesti leivontaan, koska monien leivonnaisten lopullinen haluttu rakenne kehittyy vasta uunissa. Raakaruokailijan onkin kehitettävä vaihtoehtoisia valmistustapoja jälkiruuille ja leivonnaisille, ja korvattava monia suuntaukseen sopimattomia ruoka-aineita toisilla.

Vaikka käsitteenä raakaruoka tarkoittaa “vain” edellä selostettua, on usein taustalla laajempi ruokaideologia, johon voi kuulua myös luomun suosiminen, lisäaineettomuuden ja geenimuuntelun välttäminen ja muun vastaava teollisen valmisruuan vastainen ajattelu. Moni raw foodie on vegaani tai kasvissyöjä. Tämä on sinänsä loogista, koska monien eläinperäisten ainesosien nauttiminen kuumentamatta on riskialtista (esim. broilerinlihan salmonellariski, järvikalan ja poronlihan loisriski). Lihaa syöviä raakaruokailijoita kuitenkin löytyy esimerkiksi paleodieettiä noudattavien joukosta.

Raakaruokailijoiden vähemmistöalalajeja ovat mm. hedelmiä painottavat fruitariaanit ja sproutariaanit, jotka syövät lähinnä ituja. Lienevät jo arvonimen “ituhippi” arvoisia jos minulta kysytään. (Onhan sitten vielä breatharianit mutta niitä ei oikein voi laskea raw foodieiksi koska eivät syö YHTÄÄN MITÄÄN. Paitsi auringonvaloa ja kosmista rakkautta.)

Onko raakaruoka uusi idea?

No ei todellakaan. Jo muinaiset apinaiset esi-isämme keräilivät puskista tiesmitä ja söivät sellaisenaan, ja ihmiskunta on nauttinut tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja niistä kuumentamatta valmistettuja ruokalajeja tuhansia vuosia. Lactuca sativa eli meidän ihana salaattimme ei todellakaan ole mikään uuden ajan siunaus, kuten ihana norjalainen ruokakirjailija Annemarta Borgenkin on todennut. Täällä pohjoisessa, jossa tuoreen ruuan saatavuus on ilmastosyistä ollut heikompaa, on raakaruokailu kuitenkin vasta nyt helppoa, kun kaikkea mahdollista tuoretta on saatavilla helpommin kuin esimerkiksi vaivaiset 100 vuotta sitten. Ennen piti tyytyä jäätyneisiin nauriisiin ja suolasilliin.

Ruokatrendinä tai lääkärien promotoimana ravitsemushoitona raakaruoka syntyi oikeastaan vasta 1800-luvulla.

Aivan tuikitavalliseen suomalaiseen ruokaan sisältyy paljon raw foodeja. Graavikala, salaatit, tartarpihvit, marjat, hedelmät…

Mitä eroa on raakaruokailulla ja elävällä ravinnolla? 

Ei paljoakaan. Elävällä ravinnolla katsotaan olevan ideologinen perustaja (Ann Wigmore), kun taas raakaruoka on elänyt suuntauksena moneenkin otteeseen. Elävään ravintoon kuuluu, ettei ruoka-aineita saa myöskään jäädyttää – tosin osa raakaruokailijoistakin on tätä mieltä. Elävän ravinnon osalta painotetaan voimakkaan jauhamisen merkitystä ruuanvalmistuksessa jolloin soluseinämien rikkoutuessa olisivat ravintoaineet helposti saatavissa käyttöön. Tiedä häntä.

Voiko raakaruoalla hoitaa tai parantaa sairauksia?

On tapauksia, joissa autoimmuunisairauksien oireet ovat lievittyneet tai sammuneet, kun potilas on siirtynyt raakaruokailuun tai elävään ravintoon. http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit_ja_ravinto/

Pelkkä ruokavaliohoito ei kuitenkaan yksinään estä esimerkiksi nivelreuman etenemistä. Tarvitaan tutkimusnäyttöön perustuvaa lääketieteellistä hoitoa, jota ravitsemushoito voi kyllä erinomaisesti tukea.

Onko raakaruoka turvallista?

On ja ei. Jos käytetyt raaka-aineet ovat laadukkaita ja esimerkiksi torjunta-ainejäämistä ja kasteluveden patogeeneistä puhtaita, ovat ne turvallisia syödä – hyvänä esimerkkinä tuoreista aineksista valmistettu herkullinen salaatti ja kaikki, mitä Safkaseireeni viljelee omalla kasvimaallaan (on takuulla superfoodia!). Kuten jo edellä mainitsin, tiettyjä eläinperäisiä tuotteita ei ole järkevää nauttia raakana loistartuntariskin vuoksi. Raskaana oleville ei myöskään suositella raakakypsennysmenetelmin valmistettuja kylmiä ruokalajeja (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ravitsemustietoa/suomalaiset/raskausaika/valtettavat_elintarvikkeet).

Raakamaito on ehkä kuumin peruna tällä aihealueella (http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/05/kuollut-maito/). Monet kokevat voivansa paremmin suosimalla iskukuumentamatonta maitoa eikä aiheesta liene täysin vedenpitävää tieteellistä todistusaineistoa suuntaan tai toiseen. On tutkimuksia, joissa raakamaidosta ei todettu olevan hyötyä ja iskukuumennus on kiistatta estänyt historiansa aikana paljon sairas- ja kuolemantapauksia vähentyneiden ruokamyrkytysten kautta.

Raakamaidon nauttimiseen liittyy edelleen jopa niin hygieenisessä ja kylmäketjuiltaan kehittyneessä maassa kuin Suomessa vakavia terveysriskejä (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/tieteen_tykkaaja/pitaisiko_raakamaito_kieltaa_ehec_riskin_takia). Riski on olemassa monille eri mikrobitartunnoille, mutta erityistä huomiota on herättänyt EHEC eli enterohemorraginen Escerichia coli. Se on pirullinen bakteeri, joka voi pahimmillan aiheuttaa suolistoverenvuotoa ja HUS:n eli hemolyyttis-ureemisen syndrooman. Tämän yksityiskohtiin sen kummemmin menemättä totean, että sen hoidossa voidaan tarvita dialyysia ja kaikenkaikkiaan tauti voi olla tappava, erityisesti lapselle, vanhukselle tai muuten immuunipuolustukseltaan heikommalle. 2011 kuusi lasta Turun seudulla sairastui Ehec-infektioon; heistä viisi joutui tehohoitoon. Syynä oli raakamaito (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=31034). Keskustelua aiheesta: http://www.vapaasana.net/blogi/2013/08/raakamaito-tappavan-puhdas-luonnontuote

Mitä negatiivista raakaruokailussa on?

Raakaruokailu on vaativaa ja aikaavievää. Lisäksi sen toteuttaminen ravitsemuksellisesti tasapainoisesti vaatii paljon tietoa ja perehtyneisyyttä aiheeseen. Jos nämä asiat ovat hanskassa, go for it. Raakaruuasta/elävästä ravinnosta on tutkimusnäyttöä joidenkin sairauksien hoidossa jolloin tämän ruokasuuntauksen valitseminen voi olla hyvinkin suositeltavaa ja perusteltua. Oikein tehtynä ja perusteellisesti noudatettuna ei siis raakaruokailussa sinänsä ole mitään vikaa.

Se, mikä minua ja (monia muitakin) raakaruoassa ärsyttää, ovat sen trendipiirteet lähinnä jälkiruokien suhteen. Lähinnä hampaita kiristyttää se, jos normaalin sekaravinnon syöjät väsäävät yhtäkkiä kaikenmaailman kummallisia kookosrasvatäyteisiä, paljon vaikkapa tavallisia juustokakkuja enemmän kaloreita sisältäviä kakkuvirityksiä ja kuvittelevat saavuttavansa sillä ravitsemuksellisesti jotakin. Suuri osa raakaleivonnaisresepteistä toki sisältää pähkinöitä ja hedelmiä tai marjoja jotka ovat kyllä terveellisiä, mutta leivonnaisten koossapysymiseen ja jauhojen korvaamiseen tarvittavat ainesosat sekä yllättävää kyllä, raakakakuissa varsin sallitut erittäin sokeripitoiset ainesosat, romuttavat kaiken sen hyvän, mihin raakaruokailulla pyritään. Jos herkkua haluaa, miksei sitten kunnon herkkua, jos lopputulos on ravitsemuksellisesti aivan se ja sama ja maultaan joskus jopa kammottava? Yhtäkään tavalliselle laatusuklaalle edes etäisesti pärjäävää raakasuklaata en ole maistanut enkä usko koskaan löytävänikään. Jos haluan suklaata, en osta spirulinamacaraakahirvitystä. Jos haluan jäätelöä, en osta light-soijavaniljaa vaan Ben&Jerryä. Herkut herkkuina. Jos taas haluaa karsia kaloreista, on paljon ihania hedelmiä ja marjoja joista saa jälkiruuan sellaisenaan (ja joka kelpaa kyllä raakaruokailijallekin). 

Toinen rasittava piirre on kuvitelma pyörän keksimisestä uudestaan. Eivät salaatit, carpaccio jne ole mikään uusi asia. Elävän ravinnonkin trendi tuli ja meni jo vuosikymmenet sitten.

Kolmas rasite on homman fanaattisuus niiden kohdalla, joilla ei ole terveydellistä syytä valita raakaruokavaliota. Miksi ei voida pysyä kohtuudessa ja suosia kunkin raaka-aineen kohdalla niitä valmistustapoja, joilla parhaiten saadaan aineen rakenne ja maku kohdalleen? Kaikki valmistustavat eivät suinkaan nollaa ruokien ravintoarvoa tai esimerkiksi synnytä karsinogeenejä (kuten esim. grillauksessa tapahtuu). Esimerkiksi höyryttäminen on mainio tapa säilyttää huomattava osa kasvisten ravintoarvosta. Yksikään kasvissyöjä ei kuole tai joudu sairaalahoitoon siksi, että sallii itsensä  silloin tällöin nauttia vaikkapa siivun kylmäsavulohta tai palan liivatteella hyydytettyä juustokakkua. Aivan kuten raakaruokailijankaan suolisto ei mene solmuun, jos joku tuo kesäjuhlissa eteen lautasellisen vihanneskeittoa. Eikä kummankaan kohdalla satunnainen linjasta poikkeaminen romuta ruokavalion kokonaisterveellisyyttä. Jos yksikin poikkeama aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ollaan pelkästä ruokavaliosta lipsuttu jo vahvasti fanaattisen ideologiselle puolella.


Superfoodit

Mitä ovat superfoodit?

Määrittely on hankalaa. Termillä tarkoitetaan oikeastaan sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat erityisen terveellisiä: http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/noora-loves-ekoreilu-ja-luomu/superfood-tarkoittaa-erityisen-terveellisia-ruoka-ainei. Trendimielessä superfoodin asemaan on kuitenkin nostettu etupäässä joitakin tiettyjä elintarvikkeita joiden kulutus länsimaissa on ennen ollut vähäistä tai olematonta. Näihin kuuluvat esimerkiksi macajauhe, spirulina, raakakaakao, gojimarjat, acai-marjat, lucuma, incamarjat, hamppu, chiasiemenet (http://icebb.net).

Tutummista ruoka-aineista superfoodeihin luetaan usein mm. lehtikaali, parsakaali, avocado, lähes kaikki pähkinät (http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/11/pekaanipahkinoita-sydamelle-manteleita-sokeritasapainoon.html) ja siemenet (http://ruohikolla.blogspot.fi/2013/04/siementen-terveysvaikutuksista.html), vehnänoras, idut, mustikka, mustaherukka, ruis, tyrni, kaura, merilevät.

Ajoittain superfoodeiksi kutsutaan myös sellaisia uusia ruokatuotteita, joiden ravintoarvo nyt ei ehkä niin ihmeellinen olekaan, mutta joiden markkinointia halutaan tehostaa trendikkään superfood-termin avulla. Cancer Research UK pitää superfood-termiä pelkkänä markkinointikikkana.

Täältä voit katsastaa, mitä kaikkea ihmeellistä on saatavilla: http://www.superfoodtukku.fi/mita-ovat-superfoodit-i-57.html
http://www.superfoodit.com/abc.html (Ai että planktonia pitäisi ruveta syömään? Kiitti, mutta jätän sen valaille.)
http://www.leader.fi/tuotteet/smoothiet/ (ehkä tämä minun ruokatrendiärsyyntymiseni onkin vain molybdeenin puutetta?)

Ovatko superfoodit turvallisia?

Ovat ja eivät. Ruisleipä, avocado ja mustaherukat ovat varmasti turvallisia! Jos taas kyse on jostakin aivan uudesta aineesta josta ei tiedetä mitään, on riskinä että se sisältääkin jotakin haitallista jonka vaikutukset tulevat esille vasta vuosien kuluttua.

Jos superfoodaus johtaa yksipuoliseen ruokavalioon on se varmasti haitallista. Kukaan ei elä pelkillä gojimarjoilla ja raakakaakaolla. Saati pelkillä iduilla. Tai planktonilla (ovatko nämä planktoninsyöjät ihan oikeasti tosissaan?).

Ei tiedetä, onko jonkin tietyn superfoodin ylettömällä nauttimisella haittoja (koska monista superfoodeista ylipäätään ei ylipäätään ole oikein mitään kunnollista tutkimusnäyttöä haittojen tai hyötyjenkään suhteen). http://www.telegraph.co.uk/foodanddrink/foodanddrinknews/7091143/Too-many-superfoods-could-be-harmful.html 



Lopputuomio

Minun teesini on, ettei järkevä ruokavalio, jolla perusterve keskivertokansalainen voi hyvin, edellytä raakaruokailua tai uusia hittisuperfoodeja (tai kasvissyöntiäkään; punaisen lihan ja siipikarjan syöntiä on monestakin syystä hyvä vähentää (rajustikin), mutta kunnon pihvi tai hartaasti haudutettu lihapata silloin tällöin eivät romuta kenenkään ruokavaliota aivan kuten acai-marjoilla ei voi nollata viikottaista korillista keskiolutta tai päivittäistä viineriä). Gluteeniyliherkkuus, vilja-allergiat ja keliakia ovat toki asia erikseen – me muut, joille valkoisista valkoisinkaan vehnä  ei aiheuta minkäänlaisia vaivoja voimme nauttia kypsän sunnuntainisumme hyvällä omallatunnolla ja suosia muuten ruista ja täysjyvää.

Jos haluamme suurentaa kasvisten, järkevien kypsennystapojen ja muutenkin raikkaamman ja tuoreemman ruuan osuutta ravinnossa, raakaruoan sijasta voisimme katsastaa, mitä kaikkea Aasiassa osataan. Raakaruokakirjojen sijasta kannattaa ottaa kouraan esimerkiksi mikä tahansa japanilainen keittokirja. Tajunta suorastaan räjähtää sen suhteen, mitä kaikkea ihmeellisiä ja terveellisiä ruokia onkaan olemassa meidän länsimaalaisten asiasta mitään tietämättä. Tätäkin kun katsoo: http://www.thaifoodmaster.com/visual-recipe-index-of-authentic-thai-food-recipes niin pistää ihmettelemään, mihin me raakaruokaa ja superfoodeja tarvitsemme jos tavoitteena on vain löytää uusia freesejä ja terveellisiä ruokaideoita. Monen Aasian alueellisen keittiön ideologiat sopivat myös viljoja ja punaista lihaa vältteleville ja mainiosti jopa täysvegaaneillekin.

Me emme tarvitse järjettömillä kilohinnoilla varustettuja uusia erikoiselintarvikkeita voidaksemme hyvin. Suomessa on superfoodeja aivan omasta takaa – ruoka-aineita, jotka ovat jo pitkään kuuluneet ruokavalioomme ilman, että niistä on tarvinnut sen kummemmin pitää meteliä. Pähkinät, avocado, suomalaiset marjat, ruis… (Yllättäviä superfoodeja: http://startcooking.com/12-superfoods-you-need-to-be-eating). Voivathan uudet raaka-aineet kuten merilevät, gojimarjat ja muu vastaava tuoda mielenkiintoista ja trendikästä lisää ruokailuun, mutta pärjäämme ihan hyvin ilmankin niitä. Jos ruokavalio on pielessä, sitä ei maca-jauheella tai mulperimarjoilla pelasteta. Jos ruokavalio taas on jo mallillaan, on uusien superfoodien tuoma hyöty rajallinen tai olematon (http://www.womenshealthandfitness.com.au/health-beauty/popular-topics/276-not-so-super-foods). 

Varsinkin, jos uusi ruoka-aine maistuu vieläpä huomattavan karmealta (kuten kuulemma maca?) niin mitä ihmeen järkeä touhussa on? Superfood-termin tehtävänä näyttää lähinnä olevan saada meidät maksamaan kuivatuista marjoista ja milloin mistäkin inkapölyistä aivan järjettömiä kilohintoja. Mikä meitä koulutettuja ihmisiä vaivaa, kun joka höpötrendin perässä pitää juosta?



Superfood-bonusresepti:

2 viipaletta pienleipomon lisäaineetonta täysjyväruisleipää
mustapippuria
rouhittua merisuolaa
ripaus limettimehua
puolikas syöntikypsä avocado

Voitele ruisleipäviipaleet avocadolla. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria ja limemehua. Nauti. (Voi niitä gojimarjojakin päälle laittaa, jos haluaa :)




tiistai 8. huhtikuuta 2014

Safkagalleria

Tälle sivulle kokoan mielestäni onnistuneimmat ruokaotokseni inspiroimaan itseäni ja muita kokkailijoita.