Aika ns. tavallisen moni kavereistamme irvistelee kalaruuille. Kun heitä tarkemmin haastattelee asiasta, käy ilmi että lapsuudenkodissa ei kalaa syöty eli ainoa kosketus eväkkäisiin on tullut koulun kalaruuista.
Mielestäni kouluruuan kohdalla, joka muuten Suomessa on hyvää ja laadukasta, tulisi kalaruokien nimiin pistää lainausmerkit. Kuulostaako tutulta:
- mauttomassa tomaattimurskassa uivat laihat silakanpalat, joita ei kalaksi tunnista kuin ruokalistasta
- teollisessa, venyvänkalpeassa juustomössössä uiva, uunissa vetiseksi haudutettu pakastesei
- kuiva, sisältä mauton kalapuikko mausteenaan lähinnä erikeeperiä muistuttava kermaviilisoosi
Kammoksuttavin esimerkki oli lukioaikana kohtaamani kouluruokalan Intia-teemaviikon uunikala, josta oli tehty intialaista kuorruttamalla se em. industrialjuuston ohella maissihiutaleilla...
Onko ihmekään, että suomalaisten lasten lempiruokalistoilta ei löydy kalaa (tai jos löytyy, se tulee pakastetuissa pahvilaatikoissa). Päällepäsmäriluonne kun olen, on tullut tehtyä muutamia kaveripiirin sisäisiä käännytysyrityksiä kunnon kalakokkauksilla joista osa on ollut menestyksiä, osa laimeita tuloksia. Kaikki ovat kuitenkin todenneet, että vaikkei ihan omaan makuun olisikaan ollut, maistuivat itse verkosta kiskottu ja juuri savustettu kampela tai kalan omaa makua arvostavasti maustettu uunivillilohi ihan erilaiselta kuin kuvaamani kouluruokayritelmät.
Ei kunnon kala välttämättä ole kallista raaka-aineena. Koulukeittäjät: korvatkaa ne mössöt vaikka jollain keitolla, ettette evää kalagastronomian iloja väärinkäsitysten vuoksi tulevilta sukupolvilta.
kala on valitettavasti sitä kallimpaa, mitä vähemmän ihmiset sitä syövät/ostavat. Silakka oli joskus todella halpaa, nyt ei enää (jos sitä edes saa tuoreena).
VastaaPoistaTarvittaisiin iso mullistus, jotta nykysukupolvi löytäisi tuoreen kalan. vaikeintahan tuossa tuotteessa on aina ollut huono säilyvyys.
Ehkä tulevaisuus tuo kuitenkin lähikalan uudestaan ruokapöytiimme. Kuka tietää?