Onko kasvissyönti hyvä juttu? On toki, jos sen tekee kunnolla. Harva vain viitsii nähdä sitä vaivaa että kasaisi kasviksista itselleen tasapainoisen, kaikki ravitsemusvaatimukset täyttävän ruokavalion. Kävin entisen ala-asteen opettajani pyynnöstä puhumassa hänen nykyisille kuutosilleen terveellisistä elämäntavoista, erityistoivomuksena oli puhua kasvissyönnistä, josta moni luokan tytöistä tuntui innostuneen. Valitettavan usein kasvissyönti tarkoittaa varsinkin murrosikäisten kohdalla pelkkää lihan jättämistä pois. Jos kouluruuasta syö pelkän salaatin ja pari perunaa, jää aterian ravintosisältö köykäiseksi. Varsinainen koulujen kasvisruokakin on toisaalta usein ankeaa: kermaan ja voihin upotettua hernemaissipaprikaa. Motivaatio- vai osaamiskysymys?
Totuus lienee, että kasvissyönti vaatii a) kiinnostusta ruuanlaittoon ja b) maksukykyä ja vaivannäköä, että ne puuttuvat aminohapot saa jostain kiskottua lautaselleen. Palkokasveja, palkokasveja.
Vegejä on erilaisia. Lakto-ovovegetaristi syö maitotuotteita ja kananmunaa. Onpa pescovegetaristikin joka nassuttaa mielellään myös kalaa (fiksu veto!). Sitten löytyvät varsinaiset vegaanit joiden alalaji, elävää ravintoa syövät menevät ainakin omissa kirjoissani jo hivenen kikkailun puolelle. Miksi kaikessa pitää mennä niin äärimmäisyyksiin?
Tiedän, että lihantuotanto on hyötysuhteeltaan surkeaa touhua verrattuna kasvisten kasvatukseen, ja että tuotantoeläimet elävät karmeissa oloissa. Eläisin mielelläni eettisistä syistä lammasta, poroa ja kalaa syöden jos se saatavuus- ja kustannuskantilta olisi järkevää. Onko jostakin tuotteesta kieltäytyminen tapa muuttaa tuotantotapaa? Mielestäni ei. Mieluumin pitäisi ohjailla ostovoimaa niihin tuotteisiin, joiden tuotantotapa kestää tarkastelun. Ei vegetaristien pienen joukon lihastakieltäytyminen riitä muuttamaan jättimäisen kaupanalan käytäntöjä; siihen vaaditaan iso massa tavallisia ihmisiä, jotka eivät enää halua hyväksyä sikojen tai kanojen kurjaa kohtelua.
Kasvissyöntikään ei ole aina yksiselitteisen ekologista. Hienoa, että moni vege on innostunut ruuanlaitosta. Into vain tuntuu usein kanavoituvan erilaisten maapallon toiselta puolelta tänne rahdattujen ruoka-aineiden hyödyntämiseen (Tofu tästä poikkeuksena, suurin osa Suomessa myytävästä tofusta on täällä tuotettua, laadukasta ja lisäaineetonta - valikoima vain on aika pieni).
Lihasta kieltäytymisen ylikorostamisen sijasta voisi olla passelia ottaa tavoitteeksi vähentää lihan syöntiä, monipuolistaa proteiininlähteitä ja suosia vähäkemikaalista lähiruokaa jonka hiilijalanjälki on pieni.
Hyvä kirjoitus. Oma lihansyöntini on jäänyt kuin huomaamatta pois niin, että tämän vuoden alusta en ole enää syönyt teollisesti tuotettua lihaa. Filosofiani on, että syön kalaa, poroa ja riistaa ja pakkasessani on nytkin hirvenlihaa. Olen huomannut, että ruuan ravintosisältöihin täytyy todellakin kiinnittää paljon huomiota, mutta onneksi on olemassa juuri tofu ja soijatuotteet. Uuden ruokavalioni myötä olen tutustunut moniin uusiin kasviksiin ja tuotteisiin, esimerkiksi linssit ovat nykyisin kaappini ehdotonta peruskamaa.
VastaaPoistaNykyinen lähes lihaton (riistaakin syön todella harvoin) ruokavalioni tuntuu huomattavasti entistä paremmalta ja kun lopulta olen oppinut lisäämään hyviä kasvisöljyjä ruokiini, en haluaisikaan enää syödä johonkin oranssiin marinadiin upotettua lihasotkua tai limaista grillimakkaraa. Kokonaisuuden kannalta tällä linjallani ei välttämättä ole mitään merkitystä, mutta omalta kannaltani se on erittäin tärkeää. Ja se on mielestäni se, joka on tärkeintä koko jutussa.