Onko superfoodeissa ja raakaruuassa tolkkua? Otetaan selvää!

On aika ruokapolitikoida pitkästä aikaa. Huomattuani olevani negatiivisten raw food- ja superfood-mielipiteineni kanssa keskusteluissa usein vähemmistössä, päätin ottaa selvää näistä ruokatrendeistä ja muodostaa sitten paremmin perustellun mielipiteen niistä.

Raakaruoka

Mitä on raakaruoka?

Raw food eli raakaruoka on suuntaus, jossa pyritään säilyttämään ruuan vitamiinit ja hivenaineet sekä trendin kannattajien mukaan myös helpottamaan vatsavaivoja ja parantamaan hyvinvointia sillä, että ruoka-aineita ei kuumenneta eikä muutenkaan kypsennetä. Rajana pidetään yleensä joko 40 tai 46 celsiusastetta. Tämä tuo haasteita erityisesti leivontaan, koska monien leivonnaisten lopullinen haluttu rakenne kehittyy vasta uunissa. Raakaruokailijan onkin kehitettävä vaihtoehtoisia valmistustapoja jälkiruuille ja leivonnaisille, ja korvattava monia suuntaukseen sopimattomia ruoka-aineita toisilla.

Vaikka käsitteenä raakaruoka tarkoittaa “vain” edellä selostettua, on usein taustalla laajempi ruokaideologia, johon voi kuulua myös luomun suosiminen, lisäaineettomuuden ja geenimuuntelun välttäminen ja muun vastaava teollisen valmisruuan vastainen ajattelu. Moni raw foodie on vegaani tai kasvissyöjä. Tämä on sinänsä loogista, koska monien eläinperäisten ainesosien nauttiminen kuumentamatta on riskialtista (esim. broilerinlihan salmonellariski, järvikalan ja poronlihan loisriski). Lihaa syöviä raakaruokailijoita kuitenkin löytyy esimerkiksi paleodieettiä noudattavien joukosta.

Raakaruokailijoiden vähemmistöalalajeja ovat mm. hedelmiä painottavat fruitariaanit ja sproutariaanit, jotka syövät lähinnä ituja. Lienevät jo arvonimen “ituhippi” arvoisia jos minulta kysytään. (Onhan sitten vielä breatharianit mutta niitä ei oikein voi laskea raw foodieiksi koska eivät syö YHTÄÄN MITÄÄN. Paitsi auringonvaloa ja kosmista rakkautta.)

Onko raakaruoka uusi idea?

No ei todellakaan. Jo muinaiset apinaiset esi-isämme keräilivät puskista tiesmitä ja söivät sellaisenaan, ja ihmiskunta on nauttinut tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja niistä kuumentamatta valmistettuja ruokalajeja tuhansia vuosia. Lactuca sativa eli meidän ihana salaattimme ei todellakaan ole mikään uuden ajan siunaus, kuten ihana norjalainen ruokakirjailija Annemarta Borgenkin on todennut. Täällä pohjoisessa, jossa tuoreen ruuan saatavuus on ilmastosyistä ollut heikompaa, on raakaruokailu kuitenkin vasta nyt helppoa, kun kaikkea mahdollista tuoretta on saatavilla helpommin kuin esimerkiksi vaivaiset 100 vuotta sitten. Ennen piti tyytyä jäätyneisiin nauriisiin ja suolasilliin.

Ruokatrendinä tai lääkärien promotoimana ravitsemushoitona raakaruoka syntyi oikeastaan vasta 1800-luvulla.

Aivan tuikitavalliseen suomalaiseen ruokaan sisältyy paljon raw foodeja. Graavikala, salaatit, tartarpihvit, marjat, hedelmät…

Mitä eroa on raakaruokailulla ja elävällä ravinnolla? 

Ei paljoakaan. Elävällä ravinnolla katsotaan olevan ideologinen perustaja (Ann Wigmore), kun taas raakaruoka on elänyt suuntauksena moneenkin otteeseen. Elävään ravintoon kuuluu, ettei ruoka-aineita saa myöskään jäädyttää – tosin osa raakaruokailijoistakin on tätä mieltä. Elävän ravinnon osalta painotetaan voimakkaan jauhamisen merkitystä ruuanvalmistuksessa jolloin soluseinämien rikkoutuessa olisivat ravintoaineet helposti saatavissa käyttöön. Tiedä häntä.

Voiko raakaruoalla hoitaa tai parantaa sairauksia?

On tapauksia, joissa autoimmuunisairauksien oireet ovat lievittyneet tai sammuneet, kun potilas on siirtynyt raakaruokailuun tai elävään ravintoon. http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit_ja_ravinto/

Pelkkä ruokavaliohoito ei kuitenkaan yksinään estä esimerkiksi nivelreuman etenemistä. Tarvitaan tutkimusnäyttöön perustuvaa lääketieteellistä hoitoa, jota ravitsemushoito voi kyllä erinomaisesti tukea.

Onko raakaruoka turvallista?

On ja ei. Jos käytetyt raaka-aineet ovat laadukkaita ja esimerkiksi torjunta-ainejäämistä ja kasteluveden patogeeneistä puhtaita, ovat ne turvallisia syödä – hyvänä esimerkkinä tuoreista aineksista valmistettu herkullinen salaatti ja kaikki, mitä Safkaseireeni viljelee omalla kasvimaallaan (on takuulla superfoodia!). Kuten jo edellä mainitsin, tiettyjä eläinperäisiä tuotteita ei ole järkevää nauttia raakana loistartuntariskin vuoksi. Raskaana oleville ei myöskään suositella raakakypsennysmenetelmin valmistettuja kylmiä ruokalajeja (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/ravitsemustietoa/suomalaiset/raskausaika/valtettavat_elintarvikkeet).

Raakamaito on ehkä kuumin peruna tällä aihealueella (http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/05/kuollut-maito/). Monet kokevat voivansa paremmin suosimalla iskukuumentamatonta maitoa eikä aiheesta liene täysin vedenpitävää tieteellistä todistusaineistoa suuntaan tai toiseen. On tutkimuksia, joissa raakamaidosta ei todettu olevan hyötyä ja iskukuumennus on kiistatta estänyt historiansa aikana paljon sairas- ja kuolemantapauksia vähentyneiden ruokamyrkytysten kautta.

Raakamaidon nauttimiseen liittyy edelleen jopa niin hygieenisessä ja kylmäketjuiltaan kehittyneessä maassa kuin Suomessa vakavia terveysriskejä (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/tieteen_tykkaaja/pitaisiko_raakamaito_kieltaa_ehec_riskin_takia). Riski on olemassa monille eri mikrobitartunnoille, mutta erityistä huomiota on herättänyt EHEC eli enterohemorraginen Escerichia coli. Se on pirullinen bakteeri, joka voi pahimmillan aiheuttaa suolistoverenvuotoa ja HUS:n eli hemolyyttis-ureemisen syndrooman. Tämän yksityiskohtiin sen kummemmin menemättä totean, että sen hoidossa voidaan tarvita dialyysia ja kaikenkaikkiaan tauti voi olla tappava, erityisesti lapselle, vanhukselle tai muuten immuunipuolustukseltaan heikommalle. 2011 kuusi lasta Turun seudulla sairastui Ehec-infektioon; heistä viisi joutui tehohoitoon. Syynä oli raakamaito (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=31034). Keskustelua aiheesta: http://www.vapaasana.net/blogi/2013/08/raakamaito-tappavan-puhdas-luonnontuote

Mitä negatiivista raakaruokailussa on?

Raakaruokailu on vaativaa ja aikaavievää. Lisäksi sen toteuttaminen ravitsemuksellisesti tasapainoisesti vaatii paljon tietoa ja perehtyneisyyttä aiheeseen. Jos nämä asiat ovat hanskassa, go for it. Raakaruuasta/elävästä ravinnosta on tutkimusnäyttöä joidenkin sairauksien hoidossa jolloin tämän ruokasuuntauksen valitseminen voi olla hyvinkin suositeltavaa ja perusteltua. Oikein tehtynä ja perusteellisesti noudatettuna ei siis raakaruokailussa sinänsä ole mitään vikaa.

Se, mikä minua ja (monia muitakin) raakaruoassa ärsyttää, ovat sen trendipiirteet lähinnä jälkiruokien suhteen. Lähinnä hampaita kiristyttää se, jos normaalin sekaravinnon syöjät väsäävät yhtäkkiä kaikenmaailman kummallisia kookosrasvatäyteisiä, paljon vaikkapa tavallisia juustokakkuja enemmän kaloreita sisältäviä kakkuvirityksiä ja kuvittelevat saavuttavansa sillä ravitsemuksellisesti jotakin. Suuri osa raakaleivonnaisresepteistä toki sisältää pähkinöitä ja hedelmiä tai marjoja jotka ovat kyllä terveellisiä, mutta leivonnaisten koossapysymiseen ja jauhojen korvaamiseen tarvittavat ainesosat sekä yllättävää kyllä, raakakakuissa varsin sallitut erittäin sokeripitoiset ainesosat, romuttavat kaiken sen hyvän, mihin raakaruokailulla pyritään. Jos herkkua haluaa, miksei sitten kunnon herkkua, jos lopputulos on ravitsemuksellisesti aivan se ja sama ja maultaan joskus jopa kammottava? Yhtäkään tavalliselle laatusuklaalle edes etäisesti pärjäävää raakasuklaata en ole maistanut enkä usko koskaan löytävänikään. Jos haluan suklaata, en osta spirulinamacaraakahirvitystä. Jos haluan jäätelöä, en osta light-soijavaniljaa vaan Ben&Jerryä. Herkut herkkuina. Jos taas haluaa karsia kaloreista, on paljon ihania hedelmiä ja marjoja joista saa jälkiruuan sellaisenaan (ja joka kelpaa kyllä raakaruokailijallekin). 

Toinen rasittava piirre on kuvitelma pyörän keksimisestä uudestaan. Eivät salaatit, carpaccio jne ole mikään uusi asia. Elävän ravinnonkin trendi tuli ja meni jo vuosikymmenet sitten.

Kolmas rasite on homman fanaattisuus niiden kohdalla, joilla ei ole terveydellistä syytä valita raakaruokavaliota. Miksi ei voida pysyä kohtuudessa ja suosia kunkin raaka-aineen kohdalla niitä valmistustapoja, joilla parhaiten saadaan aineen rakenne ja maku kohdalleen? Kaikki valmistustavat eivät suinkaan nollaa ruokien ravintoarvoa tai esimerkiksi synnytä karsinogeenejä (kuten esim. grillauksessa tapahtuu). Esimerkiksi höyryttäminen on mainio tapa säilyttää huomattava osa kasvisten ravintoarvosta. Yksikään kasvissyöjä ei kuole tai joudu sairaalahoitoon siksi, että sallii itsensä  silloin tällöin nauttia vaikkapa siivun kylmäsavulohta tai palan liivatteella hyydytettyä juustokakkua. Aivan kuten raakaruokailijankaan suolisto ei mene solmuun, jos joku tuo kesäjuhlissa eteen lautasellisen vihanneskeittoa. Eikä kummankaan kohdalla satunnainen linjasta poikkeaminen romuta ruokavalion kokonaisterveellisyyttä. Jos yksikin poikkeama aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ollaan pelkästä ruokavaliosta lipsuttu jo vahvasti fanaattisen ideologiselle puolella.

Superfoodit

Mitä ovat superfoodit?

Määrittely on hankalaa. Termillä tarkoitetaan oikeastaan sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat erityisen terveellisiä: http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/noora-loves-ekoreilu-ja-luomu/superfood-tarkoittaa-erityisen-terveellisia-ruoka-ainei. Trendimielessä superfoodin asemaan on kuitenkin nostettu etupäässä joitakin tiettyjä elintarvikkeita joiden kulutus länsimaissa on ennen ollut vähäistä tai olematonta. Näihin kuuluvat esimerkiksi macajauhe, spirulina, raakakaakao, gojimarjat, acai-marjat, lucuma, incamarjat, hamppu, chiasiemenet (http://icebb.net).

Tutummista ruoka-aineista superfoodeihin luetaan usein mm. lehtikaali, parsakaali, avocado, lähes kaikki pähkinät (http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/11/11/pekaanipahkinoita-sydamelle-manteleita-sokeritasapainoon.html) ja siemenet (http://ruohikolla.blogspot.fi/2013/04/siementen-terveysvaikutuksista.html), vehnänoras, idut, mustikka, mustaherukka, ruis, tyrni, kaura, merilevät.

Ajoittain superfoodeiksi kutsutaan myös sellaisia uusia ruokatuotteita, joiden ravintoarvo nyt ei ehkä niin ihmeellinen olekaan, mutta joiden markkinointia halutaan tehostaa trendikkään superfood-termin avulla. Cancer Research UK pitää superfood-termiä pelkkänä markkinointikikkana.

Täältä voit katsastaa, mitä kaikkea ihmeellistä on saatavilla: http://www.superfoodtukku.fi/mita-ovat-superfoodit-i-57.html

http://www.superfoodit.com/abc.html (Ai että planktonia pitäisi ruveta syömään? Kiitti, mutta jätän sen valaille.)

http://www.leader.fi/tuotteet/smoothiet/ (ehkä tämä minun ruokatrendiärsyyntymiseni onkin vain molybdeenin puutetta?)

Ovatko superfoodit turvallisia?

Ovat ja eivät. Ruisleipä, avocado ja mustaherukat ovat varmasti turvallisia! Jos taas kyse on jostakin aivan uudesta aineesta josta ei tiedetä mitään, on riskinä että se sisältääkin jotakin haitallista jonka vaikutukset tulevat esille vasta vuosien kuluttua.

Jos superfoodaus johtaa yksipuoliseen ruokavalioon on se varmasti haitallista. Kukaan ei elä pelkillä gojimarjoilla ja raakakaakaolla. Saati pelkillä iduilla. Tai planktonilla (ovatko nämä planktoninsyöjät ihan oikeasti tosissaan?).

Ei tiedetä, onko jonkin tietyn superfoodin ylettömällä nauttimisella haittoja (koska monista superfoodeista ylipäätään ei ylipäätään ole oikein mitään kunnollista tutkimusnäyttöä haittojen tai hyötyjenkään suhteen). http://www.telegraph.co.uk/foodanddrink/foodanddrinknews/7091143/Too-many-superfoods-could-be-harmful.html 

Lopputuomio

Minun teesini on, ettei järkevä ruokavalio, jolla perusterve keskivertokansalainen voi hyvin, edellytä raakaruokailua tai uusia hittisuperfoodeja (tai kasvissyöntiäkään; punaisen lihan ja siipikarjan syöntiä on monestakin syystä hyvä vähentää (rajustikin), mutta kunnon pihvi tai hartaasti haudutettu lihapata silloin tällöin eivät romuta kenenkään ruokavaliota aivan kuten acai-marjoilla ei voi nollata viikottaista korillista keskiolutta tai päivittäistä viineriä). Gluteeniyliherkkuus, vilja-allergiat ja keliakia ovat toki asia erikseen – me muut, joille valkoisista valkoisinkaan vehnä  ei aiheuta minkäänlaisia vaivoja voimme nauttia kypsän sunnuntainisumme hyvällä omallatunnolla ja suosia muuten ruista ja täysjyvää.

Jos haluamme suurentaa kasvisten, järkevien kypsennystapojen ja muutenkin raikkaamman ja tuoreemman ruuan osuutta ravinnossa, raakaruoan sijasta voisimme katsastaa, mitä kaikkea Aasiassa osataan. Raakaruokakirjojen sijasta kannattaa ottaa kouraan esimerkiksi mikä tahansa japanilainen keittokirja. Tajunta suorastaan räjähtää sen suhteen, mitä kaikkea ihmeellisiä ja terveellisiä ruokia onkaan olemassa meidän länsimaalaisten asiasta mitään tietämättä. Tätäkin kun katsoo: http://www.thaifoodmaster.com/visual-recipe-index-of-authentic-thai-food-recipes niin pistää ihmettelemään, mihin me raakaruokaa ja superfoodeja tarvitsemme jos tavoitteena on vain löytää uusia freesejä ja terveellisiä ruokaideoita. Monen Aasian alueellisen keittiön ideologiat sopivat myös viljoja ja punaista lihaa vältteleville ja mainiosti jopa täysvegaaneillekin.

Me emme tarvitse järjettömillä kilohinnoilla varustettuja uusia erikoiselintarvikkeita voidaksemme hyvin. Suomessa on superfoodeja aivan omasta takaa – ruoka-aineita, jotka ovat jo pitkään kuuluneet ruokavalioomme ilman, että niistä on tarvinnut sen kummemmin pitää meteliä. Pähkinät, avocado, suomalaiset marjat, ruis… (Yllättäviä superfoodeja: http://startcooking.com/12-superfoods-you-need-to-be-eating). Voivathan uudet raaka-aineet kuten merilevät, gojimarjat ja muu vastaava tuoda mielenkiintoista ja trendikästä lisää ruokailuun, mutta pärjäämme ihan hyvin ilmankin niitä. Jos ruokavalio on pielessä, sitä ei maca-jauheella tai mulperimarjoilla pelasteta. Jos ruokavalio taas on jo mallillaan, on uusien superfoodien tuoma hyöty rajallinen tai olematon (http://www.womenshealthandfitness.com.au/health-beauty/popular-topics/276-not-so-super-foods). 

Varsinkin, jos uusi ruoka-aine maistuu vieläpä huomattavan karmealta (kuten kuulemma maca?) niin mitä ihmeen järkeä touhussa on? Superfood-termin tehtävänä näyttää lähinnä olevan saada meidät maksamaan kuivatuista marjoista ja milloin mistäkin inkapölyistä aivan järjettömiä kilohintoja. Mikä meitä koulutettuja ihmisiä vaivaa, kun joka höpötrendin perässä pitää juosta?

Superfood-bonusresepti:

2 viipaletta pienleipomon lisäaineetonta täysjyväruisleipää
mustapippuria
rouhittua merisuolaa
ripaus limettimehua
puolikas syöntikypsä avocado

Voitele ruisleipäviipaleet avocadolla. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria ja limemehua. Nauti. (Voi niitä gojimarjojakin päälle laittaa, jos haluaa :)