Ruuanlaitto - erityisesti leipominen, on taito siinä missä tenniksenpeluu, runonlausunta tai talon remontoiminenkin. Ensimmäiset yritykset ovat varmasti turhauttavia, mutta sitkeys palkitaan ajan kuluessa paremmalla tuloksella. Miksi vähemmän (tai ei lainkaan) ruokaa laittavien puheissa kokkaus ja leivonta ovat jotakin, jota joko osaa tai ei osaa - harjoittelun määrästä viis, ja jollei JO osaa, ei kannata yrittääkään?
Tästä:
Pääsee tähän:
VAIN harjoittelemalla. Ei siihen vaadita neurokirurgin motoriikkaa, paljoakaan älliä tai erityistä geeniperimää. Se, ettei ole koskaan yrittänytkään on pöhkö tekosyy sille, ettei osaa vaikka ehkä haluaisi. Vähän sama, kuin olettaisi ettei voi oppia ratsastamaan siksi, ettei koskaan ole istunut hevosen selässä. Eikä tarvitse kurotella kuuta (eli niitä ammattilaistason reseptejä) jollei halua suorastaan harrastaa ruokakulttuuria - pienet perustaidot opettelemalla on jo ulottuvilla valtaisa kasa monipuolisia perusreseptejä. Jos osaa leipoa yhden leivän tai kakun, osaa leipoa monta erilaista kakkua tai leipää.
Ruuanlaittotaidoton on einesten rajoittuneen valikoiman varassa ja altistuu väistämättä suuremmalle lisäainekuormalle kuin itse oikeista aineksista ruokansa edes satunnaisesti laittava. Kannattaa siis ottaa soppakauha kauniiseen käteen ja ottaa tavoite - vaikkapa jonkin lempiruuan resepti, jota kohti rämpii ensin helppoja perusohjeita opetellen ja vähitellen haastavampiin urakoihin ryhtyen. Ei se Kiira Korpikaan valssihyppyä heittänyt ensimmäisen kerran, kun luistimet jalkaansa sai.
Monesti ihmiset antavat kokkaamattomuudelleen syyksi mielikuvituksen tai sopivien reseptien puutteen (tai reseptien ylitarjonnan varsinkin netin osalta). Tähän on hyvä lääke vanha kunnon "Kotiruoka" -keittokirja. Aloittelevan leipurin avuksi rientää Kinuskikissa. Leivän leipomisen alkutaipaleelle suositukseni on ehdottomasti Leipää monella tavalla.
Ruuanlaitosta innostumiseen voi riittää yksikin herkullinen ja kaunis ruoka, jonka saa onnistumaan. Kukapa ei tykkäisi esimerkiksi brownieista? Harva niitä kokkaamaton tietää, että kyseiset leivonnaiset ovat todella helppoja valmistaa: ei tarvitse kuin kuumentaa kattilassa kermaa ja suklaata (näin suklaa sulaa helposti ja turvallisesti) ja sekoittaa seos muihin aineisiin. Ei siis tarvita arkoja munavaahtoja tai taikatemppuja, ja täydellinen lopputulos on aloittelijankin saavutettavissa. Vaniljajäätelöä kaveriksi, ja ystäväsi luulevat sinun yhtäkkiä muuttuneen vallankin taitavaksi. Tässä brownieresepti kokeiltavaksi.
Tämän blogin ohjeiden joukosta löytyy reseptejä helposta hyvinkin vaativaan, eikä perusmenetelmiä juurikaan selosteta koska blogin ohjeita hyödyntävän oletetaan perustaidot jo hankkineen. Vastaan kuitenkin kommenttiosion välityksellä mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin koskien reseptejä ja niiden ainesosia. Liian hankalan reseptin kanssa epäonnistuminen voi kaataa motivaation (siksi suosittelen leivonta-aloittelijoita kiertämään macaronit kaukaa....).
Entäs sitten se aikaavievyys? Jos valitsen jonkin helpon reseptin ja jätän harvoin kokkaavan aviomieheni tuhertamaan sen parissa, voi vierähtää tunti ennenkuin pilkotut ainekset ovat kasassa ja itse kokkaus voi alkaa. Itse taas saan pilkkomis- ja muun valmistelutyön hoidettua 10 minuutissa. Miksi? No se harjoituksen määrä, jälleen kerran. Voileivänkin teko voi viedä kauan jos sitä ei paljoa harrasta. Jos taas on kokkauskokemusta syntyy kokonainen ateria nopeasti ja vaivatta. Terveellinen, herkullinen ja kiinnostava ruoka ei vaadi paljoa aikaa tai vaivaa. Onhan sen valmistus toki hitaampaa kuin mikropitsan lämmitys, mutta vaivan palkka on paljon suurempi ja terveysvaikutukset sitäkin merkittävämmät. Yhden asujan taloudessa eines voi tulla edullisemmaksi kuin raaka-aineiden hankinta, mutta ruokakunnan kasvaessa tulee halvemmaksi tehdä itse iso erä järkevää perusruokaa kuin ostaa kuusi lootallista valmisruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti