Ravintolassa on buffetpuoli ja ala carte -puoli. Näkymät merelle ovat isoista ikkunoista hienot. Sisustus on modernin linjakas muttei kalsea, ja palvelu todella ensiluokkaista: asiantuntevaa, hienovaraista, huolellista ja kaikinpuolin moitteetonta. Kattaus oli kaunis, viinilista laaja ja monipuolinen ja selvästi myös kunnianhimoinen: olihan tarjolla mm. lähes 200 euron Bollingeriakin erillisellä shampanjasivulla. Kaikki viittasi siihen, että nyt haetaan melkoisen korkeatasoista ruokaelämystä.
Ravintolan nettiesittelyn mukaan tarkoitus on tarjota "eurooppalaisen ja aasialaisen keittiön makuja". Mikäpä siinä, onhan fuusiokeittiöillä niitetty kunniaa gourmetkentillä jo kauan.
Lounasbuffetin, johon päädyimme, hinta oli 28 euroa, johon tulivat päälle juomakustannukset. Taitava baarimikko väsäsi hyvän alkudrinkin ja odotukset olivat korkealla. Buffetin alkukeitto oli thaimausteinen kasvissosekeitto jossa sinänsä ei moitteen sijaa ollut jos ei nyt tajuntaakaan räjäyttänyt.
Mikä siis oli vikana? Tiivistettynä: täydellinen konseptin puute - tai pikemminkin konseptien runsaus. Sekä salaatti/leikkelepöytä että lämpimät ruuat ovat aivan uskomattoman hämmentävä sekamelska intialaista, jokabuffetin banaalia mukavälimerellistä (ne iänikuiset aurinkokuivatut tomaatit jne), thaita ja maalaishäiden pitopöytää. Alkupala/salaattipöytäkierroksen tuloksena lautasella häämötti seuraavanlainen sekamelska: savulohta pestotäytteellä, thaisalaatti maapähkinöillä, etikkakasvikset, aurinkokuivattua tomaattia, perunasalaattia, kylmäsavulohta. Iloisen sekaisin välimerta, skandinaavia ja thaita. Lämminruokatiski se vasta hämmensikin: tillikermassa uivaa uunikirjolohta, kermaperunoita, rustiikkisen skandinaavisia uunijuureksia, intialaista lammascurrya, riisiä, paahtopaistia... On siis mahdollista syödä uunilohta basmatiriisillä ja lammascurrya kermaperunoilla.
Naantalin kylpylässä on oma erillinen thairavintolansa, joten hieman ihmetytti thairuuan vahva edustus Le Soleilin ala carte -listalla; näyttää hieman hassulta kun samalla sivulla on ruokien nimiä monella eri kielellä. Liekö syynä tähän jokin johtoportaan päähänpinttymä, että kun thairuuan osaajia talosta löytyy pitää sitä thaita tunkea joka paikkaan? Ala carte -listalla oli lisäksi mukaan sotkettuna myös Japanin ihmeita (esim. wasabi) ja Etelä/Väli-Amerikkaa (ceviche). Ravintolan nimi ja sisustus taas assosioituvat herkästi klassiseen ranskalaiseen keittiöön joka loisti poissaolollaan tiettyjä klassikoita lukuun ottamatta.
Monessa yhteydessä on todettu esim. Gordon Ramsayn toimesta, että hyvä ravintola tekee yhdentyyppistä ruokaa taitavasti, ja metsään mennään heti, kun yritetään tarjota "jokaiselle jotakin". Jotakin on pakko olla pahasti vialla ravintolan konseptissa, kun alkupalalistalla (yhdellä ja samalla sivulla) komeilevat:
- lohipastrami, tomaatti-mozzarellaterriini basilika-balsamikokastikkeella
- Soijamarinoitua tonnikalaa lisukkeenaan äyriäisceviche ja wasabikastike
- Kolme thainkielistä ruokalajia
- Yksi pororuokalaji
Ei varmaan yllätä, että pääruokien joukosta löytyy vielä yhden ruokakulttuurin edustus lisää, tällä kertaa kyseessä Lähi-itä (karitsaa "ras-el-hanout").
Jälkiruokapöytä oli aasialaisvaikutteinen, taidolla tehty ja monipuolinen, plussat siitä. Muukin ruoka oli sinänsä taidolla tehtyä mutta ei noussut mitenkään erityiseksi elämykseksi. Banaaleimmat ilmestykset maistuivat lähinnä pitokeittiö/piencateringtasoiselta.
Yhteenvetona: Puitteet ja palvelu sekä juomatarjonta ovat Le Soleilissa kunnossa, korjatkaa nyt äkkiä ruokapuoli! Listasta ja buffetin sisällöstä jäi lähinnä typerryttävä olo, kuin ravintola yrittäisi tempoilla itseään joka suuntaan ettei vain jäätäisi sivuun yhdestäkään menneestä, nykyisestä tai tulevasta ruokatrendistä. Valitkaa yksi linja, oli se sitten aasiafuusio, mannermainen ala carte tai moderni skandinaavinen, kunhan ylipäätään valitsette! Olisi mielenkiintoista tietää, onko nykylinjaus perua epävarmasta keittiömestarista, ruokakulttuurista pihalla olevan johtoportaan päähänpinttymistä ja taloudellisista huolista ("ei ne uskalla sisään jos ei oo kermaperunoita") vai jostakin muusta. Puitteet, palvelu ja juomatarjonta loivat odotukset korkean tason kunnianhimoisesta ala carte -ravintolasta, siihen mielikuvaan kermassa uiva tavallinen uunikirjolohi kermaperunoilla sotkettuna tiesmihin etnoruokiin ei todellakaan istu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti