Kysymykseen "Mikä siinä japanilaisessa ruokakulttuurissa on niin ihmeellistä?" vastaaminen lyhyesti ja tyhjentävästi on vaikeaa. Esteettinen esillepano? Tinkimättömyys raaka-aineiden laadussa? Sesonkiajattelu? Omintakeiset ainesosat joista kukaan ei ole kuullutkaan? Kaikki nämä pätevät myös moneen muuhun ruokamaahan. Japanilaisen keittiön ylivertaisuudesta skeptinen, kokin koulutuksen saanut ruokatoimittaja Michael Booth halusi selvittää asian, ja ainoaksi järkeväksi tavaksi tuntui jäävän paikan päälle lähteminen (vaimon ja perheen kahden alta kouluikäisen ja hyvin nirson pojan kanssa). Kirja on melko romaanimainen, ja sitä lukee kuin hitaasti kehittyvää rakkauskertomusta. Kaikki se, mikä japanilaisesta keittiöstä tekee (ainakin omasta mielestäni) kulinarismin huipentuman, löytyy tästä hauskasta matkakirjasta pikkuhiljaa rakentuvana kattavana kuvana siitä, mitä tämä ruokaan suorastaan pakkomielteisellä innolla suhtautuva kansakunta saa aikaan, kun heidät päästetään keittiöön. Japanilaista ruokaa on parasta syödä Japanissa, silloin paikan tunnelma nostaa aterian arvoon arvaamattomaan, mutta kotonakaan kokattu nipponsapuska ei ole lainkaan hullumpaa, kun ensin luopuu ennakkoluuloistaan. Sushi valloitti jo maailman, en ihmettelisi vaikka ramen olisi seuraavana. Suosittelen kirjaa kaikille ruokaihmisille, ei vain Japanissa käyneille ja sen ruokaan jo ihastuneille. Saatavilla hyllystä ainakin Akateemisessa kirjakaupassa (sekä toki tilaamalla nettikirjakaupoista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti