Ruokamatkailua Islannissa

Palasin eilen Islannista kahden viikon road tripiltä. Fantastinen maa, odotin kyllä upeita maisemia mutta en niin yliluonnollisen tajunnan räjäyttäviä sfäärejä kuin mitä reissu tarjoili. Joka nurkan takana odotti entistä oudompia, dramaattisempia ja mystisempiä näkyjä. Ylängöt näyttävät kuulta tai Marsilta, etelärannikko mukailee etäisesti Irlannin ja Skotlannin rannikkoalueita, itävuonot tuovat mieleen Norjan, mutta omaleimaiseksi Islannin tekee tuliperäisyys, joka lyö leimansa kaikkeen maisemassa. Kauneus syntyy karuudesta ja siitä, että hienoista nähtävyyksistä ei ole tehty turistirysiä vaan jokainen vesiputous, kanjoni, tulivuori ja kalastajakylä on säilynyt aitona. Ykköstie eli rengastie eli Islannin päätie muistuttaa Suomen maaseututeitä, ja osa siitä on edelleen sorapohjaista. Liikennettä on niin vähän, että useinkaan ei näkynyt ainoatakaan toista autoa, ja välillä tien tukkivat lampaat tai haahkat. Ihmiset tuntuvat vähemmän jäyhiltä kuin monet muut skandinaavit, paikallisten kanssa oli helppo löytää jutunjuurta ja palvelu pelasi; talouden romahtamisen jälkeen turismi on noussut tärkeäksi tulonlähteeksi, ja kilpailu turistien euroista (tai siis Islannin kruunuista) on kovaa niin ravintola- kuin ohjelmapalveluidenkin suhteen.

Reykjavik on mukava kaupunki, joka paikkaan pääsee kävellen ja kulttuuri-, ruoka- ja hotellitarjonta on Euroopan suurkaupunkien tasoa. Myös perhevetoisissa pikkukylien majataloissa saa todella hyvää ruokaa - paikallisilta kalastajilta aamulla ostettu "catch of the day" vaikutti olevan aina se kannattavin valinta. Fine dining -skene keskittyi aika pitkältä aasiafuusiokeittiöön, perinneruokien osalta lammas ja meren herkut olivat parhaiten edustettuina. Valaan ja lunninlihaa mainostettiin avoimesti lukuisissa ravintoloissa myös turisteille, Islantihan valitettavasti Japanin ohella edelleen valaanmetsästystä harjoittaa Valaanpyyntikomission torppausyrityksistä ja kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Turisti voi onneksi äänestää jaloillaan, ja valita valaanlihan syönnin sijasta paljon ekologisemman vaihtoehdon: valaankatseluretket (näin sinivalaan!).

Reissusta voisi tähän tarinoida pidempäänkin, mutta koska kyseessä on ruokablogi täytynee rajoittaa hieman hehkutusta ja siirtyä takaisin ruokaan - reissun parhaaseen ateriaan. Pienessä kalastajakylässä nimeltä Höfn, joka sijaitsee etelärannikolla, on "Islannin hummeriin" eli langustiin erikoistunut ravintola, onpa koko kylä tunnettu jokavuotisesta hummerifestivaalistaankin. Ravintolan nimi tarkoittaa hummerisatamaa, ja alukset jotka äyriäiset lafkalle pyydystävät, näkyvät ravintosalin ikkunasta. Lähiruokaa siis! Eteen kannettiin aamulla merestä nostettu melkein puolen kilon kasa langustinpyrstöjä ja kokonainen langusti, höysteenä kahta fantastista "salaista" kastiketta ja salaattia. Jos joku haluaa katsastaa paikan Islannissa ollessaan, löytyvät yhteystiedot tästä.