sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Hummeripasta


Tämä herkku vaatii sekä hieman aikaa että hummerin etsimisen vaivan mutta on sen väärti! Ohje on muunnelma useista eri resepteistä.

Hummeripasta

Kastike:
pakastettu tai tuore keitetty hummeri
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulinkynttä viipaloituina
tilkka oliiviöljyä
1 dl tomaattipyreetä
2 dl valkoviiniä
1 rkl valkoviinietikkaa
kourallinen tuoretta timjamia
kourallinen tuoretta rakuunaa
rouhittua merisuolaa
rouhittua mustapippuria
1 prk mascarponea (n. 200g)
2 dl kermaa

Tarjoiluun: 
linguinea tai pappardellea keitettynä
tuoretta parmesaania lastuina
pinjansiemeniä paahdettuina
tuoretta lehtipersiljaa, timjamia ja rakuunaa silputtuna
(tuoreita katkarapuja)

1. Perkaa hummeri: ota saksi- ja pyrstölihat talteen ja paloittele muu hummeri kuorineen
2. Ruskista sipuli ja valkosipuli öljyssä
3. Lisää tomaattipyree ja kuullota noin 3min
4. Lisää hummerinpalat, valkoviini, etikka ja mausteet ja hauduta noin 30min lisäten tarvittaessa vettä jos seos uhkaa kehua turhan kuivaksi
5. Siivilöi seos, palauta pannulle 
6. Vatkaa yhteen kerma ja mascarpone ja lisää pannulle, hauduta muutama minuutti
7. Lisää saksi- ja pyrstölihat ja lisää valutetun pastan sekaan; kääntele sekaisin ja lisää siemenet, yrtit ja parmesaani päälle
8. Tarjoa välittömästi

maanantai 21. joulukuuta 2015

Karpalo-hasselpähkinäsemifreddo


Alkuperäinen ohje sisälsi pistaasinougatia, jotka korvasin kuorituilla hasselpähkinöillä. Lisäksi pursotin ennen tarjoilua pinnalle kinuskikastiketta, joka sopii upeasti yhteen karpaloiden kanssa.

Karpalo-hasselpähkinäsemifreddo

500g valmista vaniljavanukasta
50g sokeria
noin 70g kuorittuja hasselpähkinöitä
3 dl kermaa
2 dl tuoreita tai pakastettuja hieman sulatettuja karpaloita
valmista kinuskikastiketta

1. Vuoraa pyöreä irtopohjavuoka kelmulla
2. Soseuta karpalot
3. Yhdistä sokeri ja vaniljavanukas ja jäädytä 2 tuntia kulhossa pakastimessa
4. Vaahdota kerma ja sekoita se ja hasselpähkinät jäädytettyyn seokseen
5. Levitä seos irtopohjavuokaan
6. Valuta karpalosose pinnalle ja sekoittele se haarukalla pyörteiksi muuhun seokseen
7. Jäädytä kelmulla peitettynä ainakin 8h pakastimessa
8. Ota esille noin 30min ennen tarjoilua, irrota reunat ja siirrä tarjoilualustalle; valuta päälle kinuskikastiketta


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Raparperi-vaahtokarkkijäädyke



Alkuperäinen ohje ei sisältänyt vaahtokarkkeja, vaan mansikkasosetta. Itse käytin pelkkää raparperia ja tekstuuria tuomassa ovat nyt jo pienemmistäkin kaupoista hyvin saatavilla olevat minivaahtokarkit.

Raparperi-vaahtokarkkijäädyke

noin 350g pilkottua raparperia pienessä vesitilkassa pehmeäksi haudutettuna ja muusattuna (ei tarvitse soseuttaa)
2 dl minivaahtokarkkeja
2,5 dl sokeria
4 keltuaista
0,8 dl maitoa
ripaus bourbonvaniljajauhetta tai 1 vaniljatangon sisus
5 dl kermaa

1. Vuoraa sokerikakkuvuoka kelmulla ja ripota pohjalle vaahtokarkit
2. Yhdistä keltuaiset, maito ja vanilja ja sokeri ja vatkaa näitä vesihauteessa noin 4-5 min tai kunnes seos on sakeaa (tarttuu paksuna kerroksena pintaan kosketetun lusikan pintaan) ja vaaleankeltaista
3. Viilennä jääkaapissa noin tunti kelmulla peitettynä
4. Vaahdota kerma
5. Lisää kermasta noin 1/4 keltuaisseokseen ja sekoita tasaiseksi
6. Yhdistä loppu kerma seokseen ja sekoita mukaan raparperimuusi
7. Kaada vuokaan, peitä kelmulla ja jäädytä ainakin 8h
8. Kumoaminen käy helposti pitämällä vuokaa edeltävästi hetken lämpimässä vedessä, joka ulottaa lähes sen yläreunaan asti

maanantai 7. joulukuuta 2015

Mehevät kurpitsamuffinssit



Nämä onnistuvat yhden kokeilun perusteella erinomaisesti myös gluteenittomista jauhoista. Alkuperäinen ohje.

Mehevät kurpitsamuffinssit

3,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl leivinsoodaa
1/4 tl suolaa
1 tl jauhettua kanelia
ripaus jauhettua muskottipähkinää
1/4 tl jauhettua inkivääriä
2,5 dl sokeria (suositus: puolet tavallista ja puolet ruoko- tms tummaa sokeria)
1,25 dl öljyä
2 munaa
2 dl kurpitsasosetta

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen
2. Sekoita kuiva-aineet keskenään
3. Lisää seokseen samalla vatkaten yksitellen munat ja pienissä erissä öljy ja kurpitsasose vuorotellen
4. Laita muffinssipellin koloihin paperivuoat ja nostele ne noin puolilleen taikinaa
5. Paista noin 18-28 min kunnes tikkuun ei enää tartu mitään


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Vadelma-mariannesemifreddo


Tämän ohjeen taika on siinä, ettet tarvitse jäätelökonetta aikaansaadaksesi onnistuneen jäätelömäisen rakenteen. Toisin kuin jäädykkeen yleensä, tämä ei ole umpikova suoraan pakastimesta otettunakaan, vaan jäätelökauhalla palloksi pyöriteltävissä. Perustuu Donna Hayn reseptiin.

Vadelma-mariannesemifreddo

3 munaa
2 keltuaista
ripaus bourbonvaniljajauhetta, 1 vaniljatangon sisus tai pikku loraus vaniljauutetta
220g sokeria
400g pakastevadelmia
0,75 dl mariannerouhetta
435ml kuohukermaa

1. Laita munat, keltuaiset, vanilja ja sokeri lämmönkestävään kulhoon
2. Vatkaa seosta höyryävän vesikattilan yllä 4-5 minuuttia tai kunnes se on lämmintä, paksua ja kalpeaa
3. Poista vesihauteen päältä ja vatkaa, kunnes seos on viileää
4. Rouhi pakastevadelmia hiukan ja lisää ne sekä mariannerouhe seokseen
5. Vatkaa kerma erillisessä kulhossa pehmeäksi vaahdoksi
6. Yhdistä seoksen ja kaada kelmulla vuorattuun kulhoon (suorakaide tai esim. kahvikakkuvuoka käy hyvin); viritä päälle kelmu tai laita koko astia suljettuun muovipussiin
7. Jäädytä ainakin 8 tuntia

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Palsternakka-linssi-pähkinäsalaatti


Resepti on ottanut vaikutteita tästä Jamie Oliverin ohjeesta. Tämä sopii hyvin buffetpöydän ruokaisammaksi salaatiksi tai vaikkapa liharuuan kumppaniksi.

Palsternakka-linssi-pähkinäsalaatti

6 palsternakkaa kuorittuina ja ohueksi viipaloituina
200g (=1 prk) käyttövalmiita ruskeitä linssejä
50g saksanpähkinöitä (voit halutessasi paahtaa niitä hieman pannulla)
1 rkl hunajaa
5 rkl rypsiöljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria

1. Kuumenna uuni noin 200 asteeseen
2. Sekoita öljy ja mausteet (myös hunaja) palsternakkoihin, levitä ne ohueksi kerrokseksi uunipellille ja paahda, kunnes ne ovat rapeanruskeita
3. Lisää loput aineet ja sekoita, tarjoa lämpimänä

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mangoldipesto


Mangoldi on varsin monikäyttöinen vihannes. Myös sen pakastaminen onnistuu. Tämä pestokokeilu oli varsin onnistunut, ja esimerkiksi uusista perunoista saa kylmänä mainion perunasalaatin sekoittamalla tätä pestoa joukkoon (kuva!). Valmistusvaiheita on vain 1: yhdistä aineet ja soseuta.

Mangoldipesto

2 isoa kourallista tuoretta tai pakastettua mangoldia
ripaus rouhittua mustapippuria
0,5 tl suolaa
1,5 dl rypsiöljyä

0,5 dl kurpitsansiemeniä


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Raparperijäätee


Ohje perustuu Denise Vivaldon Entertaining Encyclopedia -kirjan Minted ice tea -jääteeohjeeseen.

Raparperijäätee

4 raparperinvartta kuorittuna ja paloiteltuna
1,5 dl sokeria
2 l + 2 dl vettä + 1,8 l vettä
12 pussia mustaa teetä, esim. sitruunamaustettua

1. Laita sokeri, 2dl vettä ja raparperinvarret kattilaan; keitä, kunnes sokeri on sulanut ja raparperi hajoaa
2. Anna jäähtyä
3. Kuumenna 2l vettä, ota kattila pois levyltä ja lisää teepussit veteen 4 minuutiksi hautumaan
4. Lisää raparperisiirappi ja 1,8 l kylmää vettä
5. Jäähdytä jääkaapissa erittäin kylmäksi ja tarjoa jäiden kanssa




sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mansikka-pistaasi-suklaakaarna



Tämä hauska ja helppo ohje on Bakers Royale -blogista. Valmiiksi kuorittuja, suolattomia pistaaseja ja kuivattuja mansikoita voi olla hankala löytää muualta kuin Punnitse ja säästä -tyyppisistä kaupoista, mutta tämän herkun aineksia voi hyvin muunnella. Pikkuvaahtokarkkeja saa isommista supermarketeista, ja ne voi korvata silputuilla tavallisillakin vaahtokarkeilla. Pistaasit voi vaihtaa oikeastaan mihin tahansa suolattomiin pähkinöihin, ja mansikat melkeinpä mihin vain kuivahedelmiin. Kauniisen rasiaan pakattuna oiva tuliainen tai muu pikkulahja!



Mansikka-pistaasi-suklaakaarna

170g valkosuklaata
2,4 dl kuorittuja suolattomia pistaaseja veitsellä karkeaksi rouhittuna
1,2 dl pakastekuivattuja mansikkaviipaleita
1,2 dl minivaahtokarkkeja
lisäksi halutessasi maitosuklaata kuorruttamiseen

1. Yhdistä mansikat, pistaasit ja vaahtokarkit
2. Sulata valkosuklaa ja lisää täyteseos siihen
3. Levitä tasaiset 3-6 cm paksuiseksi kerrokseksi vuokaan
4. Jos haluat, voi sulattaa maitosuklaata ja lusikalla valuttaa siitä viiruja kaarnan päälle
5. Jäähdytä jääkaapissa pari tuntia ja leikkaa pieniksi tangoiksi tai paloiksi terävällä veitsellä


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Rucola-tonnikalasalaatti


Tämä on muunnelma salaatista, jota lontoolainen Natural Kitchen -ravintola tarjoili. Valmistusainemäärät ovat per syöjä; salaatti kannattaa koota valmiiksi annoslautasille.

Tonnikalan syömisen eettisyys riippuu tonnikalalajista ja sen pyyntitavasta. Onneksi asiaan on alettu kiinnittää huomiota myös Suomessa. Monet tonnikalalajit kärsivät ylipyynnistä ja kannat ovat uhattua. On kuitenkin monia sini- ja keltaevätonnikalojen sukulaislajeja, joiden maku on mainio ja kannat terveitä. Lisätietoa voit lukea tästä National Geographicin artikkelista.

Rucola-tonnikalasalaatti

1 tonnikalapihvi
6 kirsikkatomaattia
kourallinen rucolaa paloiteltuna
kourallinen friseesalaattia revittynä
4 isoa kaprista kokonaisena tai puolitettuna
1 valkosipulinkynsi siivutettuna ja öljyssä paistettuna
pieni kourallinen saksanpähkinöitä

Kastike (satsi riittää 4-6 syöjälle):
1,25 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl balsamicoa
1,5 rkl isojyväistä hyvää dijonsinappia
1/2 tl suolaa
1,5 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Naisten Euroviisubileet 2015


Ruotsi voitti, Venäjälle buuattiin ja järjestämäni perinteikkäät Naisten Euroviisubileet olivat jälleen menestys! Tässä bileiden ruoka- ja juomalista. Teemana oli antiikin aika, joka näkyi pukeutumisessa, koristeluissa sekä buffetpöydän Välimeriteemassa. Tähdellä merkityt ohjeet ovat tulossa tähän blogiin lähiaikoina.

Naisten Euroviisubileet 2015

Alkudrinkki:
Kreikan meri (sininen frozen cocktail, jossa mm ananasmehua, Blue Curacaota, Cointreauta ja anislikööriä)
tai Perseukset olalta (grenadiini-persikkamausteinen mocktail)

Buffetpöytä:
Palsternakka-linssi-pähkinäsalaatti*
Kesäkurpitsa-halloumisalaatti*
Vihreä salaatti
Italialainen papusalaatti*
Broileria espanjalaisittain valkosipuli-sitruunaliemessä
Täytetyt munakoisorullat marokkolaisittain
Mangoldipestoperunat*
Vesimeloni-fetaminivartaat
Tomaatti-mozzarella-oliiviminivartaat
Hummus
Retiisi-kurkkutsatsiki
Savupaprikapiiras*
Paistettuja porkkanoita ras el hanout*
Antipastoleikkelevalikoima
Parmesaani-yrttileipä (tämä Kinuskikissan ohje korvapuustimuotoon paistettuna)
tai gluteeniton versio ranskalaisesta vuokaleivästä

Ruokajuomat:
valkoviininä Terre in Fiore Custoza 2014
punaviininä Planeta Etna 2013
Raparperijäätee*
Kivennäisvesi

Booli:
Spartan punainen auringonnousu (mustikkamehua, marjaliköörejä, spritea, 1/2 pikkupullo tequilaa)

Shottikierrokset:
Sierra Tequila Silver
tai Persikkashotti (alkoholiton persikkanektari-sprita-grenadiiniyhdistelmä)
Ufo shot

Jälkiruokapöytä:
Raparperibaklava
Mansikka-pistaasisuklaakaarna*
MBakeryn minttukaakaokakku
MBakeryn mustaherukkakakku





torstai 21. toukokuuta 2015

Mustaherukka-miroire


Olin aiemmin tehnyt tämän mainion moussekakun pelkästään vadelmista, kuten alkuperäinen ohje kehotti. Nyt valitsin päämarjaksi mustaherukat, joita pehmensin pienellä määrällä vadelmaa. Kakku katosi kyllä vadilta tällaisenakin versiona alta aikayksikön! Kakkutyypin nimi on ranskaa, ja tarkoittaa peilimäistä pintaa, jonka kakku saa hyytelökerroksestaan. Kakku on helppo valmistaa myös gluteenittomana. Alkuperäinen ohje on Suuri jälkiruokakirja -keittokirjasta. Tämä ohje pätee noin 22cm halkaisijaltaan olevalle irtopohjavuoalle, suluissa määrät 24-25cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa varten). Vinkki: tarkista, ettei liivatejauheen päiväys ole mennyt umpeen. Se ei säily laisinkaan niin hyvin, kuin liivatelehdet ja voi tehdä tepposet, jos on vanhentunutta.

Mustaherukka-miroire

Kakkupohja
1 muna
2 rkl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja (tai vastaava määrä gluteenittomia kakkujauhoja)
hyppysellinen leivinjauhetta


Marjamousse
500 (665g) tuoreita tai pakastettuja marjoja joista noin 2/3 mustaherukkaa

4 (5,5) keltuaista
125 (166g) hienoasokeria
2,5 (3,4 dl) maitoa
1,5 (2 rkl) liivatejauhetta
60 (80ml) vadelma- tai herukkalikööriä
2,5 (3,4dl) kuohukermaa


Kuorrute
2 (vajaa 3tl) liivatejauhetta
1 (1,5 rkl) vadelma- tai herukkalikööriä

Koristeluun
ananaskirsikoita tai tuoreita marjoja

1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja voitele kevyesti irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla
2. Vatkaa pohjaan tarvittavaa muna ja sokeria 5min sähkövatkaimella
3. Siivilöi pohjaseokseen jauho-leivinjauheseos ja kääntele se tasaiseksi tahnaksi
4. Levitä taikina leivinpaperoituun vuokaan ja paista 10-15min tai kunnes pohja on ruskistunut ja hieman irronnut vuoan reunoista
5. Anna pohjan jäähtyä, irrota pohja leivinpaperista ja painele se irtopohjavuoan pohjalle ylösalaisin
6. Soseuta marjat ja siivilöi sose; erota soseesta 1,25-2 dl kuorrutetta varten
7. Vatkaa kuumuuedenkestävässä kulhossa keltuaisia ja sokeria 5min
8. Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää keltuaisseokseen koko ajan vatkaten
9. Pane kulho höyryävän vesikattilan päälle ja jatka vatkaamista noin 10min tai kunnes seos hieman sakenee ja se pysyy lusikan selkäpuolella; anna sitten seoksen jäähtyä hieman
10. Pane pieneen kuumuuedenkestävään kulhoon 0.5dl vettä ja ripota pinnalle mousseen tarvittava liivatejauhe; anna saostua hetki
11. Kuumenna suuressa kattilassa noin 4cm kerros vettä kiehuvaksi; nosta kattila liedeltä ja laske liivatejauhe-vesiseoskulho kattilan päälle; sekoita kunnes liivate sulaa tasaiseksi tahnaksi veteen; anna jäähtyä
12. Sekoita liivateseos, marjasose ja likööri maitoseokseen ja anna hyytyä jääkaapissa mutta älä anna jähmettyä kovaksi
13. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita osin jähmettyneeseen mousseseokseen; levitä seos irtopohjavuokaan pohjan päälle ja tasoita päältä; anna hyytyä useita tunteja tai yön yli
14. Kuorrutteen valmistus: pane kuumuudenkestävään kulhoon 0,75dl vettä ja ripota pinnalle liivatejauhe; anna saostua; kuumenna jälleen isommalla kattilassa noin 4cm kerros vettä, ota kattila pois levyltä ja anna liivatejauheen sulaa tasaiseksi seokseksi asettamalla liivatekulho höyryävän isomman kattilan päälle; anna jäähtyä hetki; lisää marjasose ja likööri
15. Kaada kuorrute kakun päälle ja anna hyytyä useita tunteja
16. Koristele ja tarjoa viileänä

maanantai 18. toukokuuta 2015

Italialainen kierreleipä



Tämä on muunnos Glorian ruoka & viini -lehden ohjeesta "Italialaiset tomaatti-salvialeivät". Kotona sattui olemaan basilikaa, joten vaihdoin salvian siihen. Salviaversiokin kuulostaa kyllä houkuttelevalta! Kesän tuoreiden yrttien kasvatuksen lomassa voi päästä kokeilemaan... Muokkasin ohjetta myös siten, että ensin tehdään yön yli meheytettävä taikinajuuri.


Italialainen kierreleipä

Taikina:
0,5 dl kaurahiutaleita
7,5 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl ruokosokeria
2 tl suolaa
4 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä

Täyte:
10 kirsikkatomaattia puolitettuina
2 dl pekaanipähkinöitä
1 ruukku basilikaa silputtuna
125g mozzarellaa paloiteltuna
sormisuolaa

Lisäksi:
1 dl oliiviöljyä

1. Valmista taikinajuuri: 1 dl vettä, puolikas kuivahiivapussi, 1 dl jauhoja; anna muhia yön yli
2. Lisää loput aineet (oliiviöljy viimeisenä) ja alusta taikinaksi
3. Kohota liinan alla ainakin pari tuntia
4. Jauhota leivonta-alusta hyvin ja kauli taikina suorakaiteeksi
5. Levitä täytteet ja rullaa
6. Leikkaa rulla paloiksi, venytä kutakin palaa pituussuunnassa ja kiepauta kutakin palaa pituusakselin ympäri pari kertaa
7. Paista kiertoilmalla 175 asteessa noin 15min, ja lopuksi 2 min grillivastuksen alla (ilman kiertoilmaa 200 astetta)
8. Kun ovat hieman jäähtyneet, hiero pintaan oliiviöljyä



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vegaaninen marenki - ei sittenkään toivotonta

Olin tottunut pitämään marenkia yhtenä niistä asioista, joista vegaanit voivat vain haaveilla. Sitten törmäsin seuraavanlaiseen innovaatioon: kikhernepurkin nesteellä voi korvata kananmunanvalkuaisen! Lopputulos vähintäänkin näyttää autenttiselta, kuten tästä Wallflowergirl-blogin postauksesta voi käydä toteamassa. Vaikken kasvissyöjä olekaan, aion tätä joskus kokeilla. Miten ihmeessä jollekin on tullut tämä edes mieleen?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sitruunaposset


Ihmeellistä keittiökemiaa: sitruuna ja kananmuna reagoivat yhdessä hyytyen ilman liivatetta. Ohje on Valio.fi-sivustolta. Tarjoiluun käytin tuoreita marjoja.

Sitruunaposset

4 dl kermaa
1,5 dl sokeria
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
1 rkl sitruunankuoriraastetta

1. Keitä kermaa ja sokeria hiljaisella tulella, kunnes sokeri on sulanut (n. 5min)
2. Ota kattila tulelta ja lisää sitruuna-ainekset
3. Kaada pieniin annoslaseihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4h



perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kuohkea viinimarjapiiras


Kesällä pakastettua viinimarjasatoa on mukava käyttää kirpakkaan piirakkaan, jonka pinnalle ripoteltu sokeri karamellisoi pinnan rapeaksi. En pidä läpeensä äkkimakeista toscakakun tapaisista leivonnaisista, vaan minua viehättävät raparperipiirakan tapaiset sopivasti kirpeät herkut. Omenapiirakankin leivon mielelläni Granny Smitheistä. Tämä piiras kannattaa tarjoilla vaniljakastikkeen kanssa.

Kuohkea viinimarjapiiras

1,2 dl öljyä
1,5 dl vettä
4 kananmunaa
3 dl kidesokeria
5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl mantelirouhetta
2 tl leivinjauhetta
4 dl jäisiä viinimarjoja
0,75 dl sokeria pinnalle ripoteltuna

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen
2. Yhdistä vesi ja öljy
3. Yhdistä kuivat aineet
4. Vaahdota kidesokeri ja munat keskenään
5. Lisää vatkaten vaahtoon pieninä erinä vuorotellen kuiva-aineseosta ja vesi-öljyseosta
6. Levitä leivinpaperoidulle, korkeareunaiselle uunipellille
7. Ripottele päälle viinimarjat ja sirottele  päällimmäiseksi sokeri
8. Paista 20-30min kunnes kypsää (tikkuun ei tartu mitään ja pinta on paahteisen ruskea)


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hunaja-hasselpähkinäsämpylät


Leivoin näitä lautapeli-iltamiin. Osui ja upposi!

Hunaja-hasselpähkinäsämpylät

100g rouheisia sämpyläjauhoja
100g vehnäjauhoja
100g hiivaleipäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
10g suolaa
noin 4dl vettä
75g kokonaisia hasselpähkinöitä
2 rkl juoksevaa hunajaa

1. Yhdistä kuiva-aineet suolaa lukuun ottamatta
2. Lisää vesi ja sekoita taikinaksi
3. Lisää loput aineet
4. Vaivaa
5. Kohota 2h liinan alla puhtaassa ja kuivassa, jauhotetussa kulhossa
6. Leivo pienehköiksi sämpylöiksi
7. Anna kohota noin tunti; voitele maidolla tai vedellä (voit halutessasi ripotella pinnalle siemeniä)
8. Paista 225 asteessa (kiertoilmalla noin 200 asteessa) 8-12min kunnes pohjaan koputettuina kumisevat ja väri on kauniin paahtuneen ruskea

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Lambrusco - vallan erikoinen punaviini


Katselin äskettäin Netflixistä mainiota kiehtovaa dokumenttia "Somm". Se inspiroi googlettelemaan Italian viinimaailmaa, ja sitä kautta törmäsin lambruscoon - punaviiniin, jossa on kuplia! Itse olen nyt tätä ilolientä kokeiltuani vallan ihastunut makeahkoon mutta keskivertoa tanniinisempaan Grasparossa di Castelvetroon, jonka hyvistä puolista yksi on yllättävän edullinen hinta - alkosta ostettuna jää lasku reilusti alle kymmeneen euroon.

Seuraavassa tietopaketti, jonka olen koonnut eripuolilta verkkoa.

Lambrusco viittaa sekä viinilajikkeeseen, että siitä tehtävään viinityyppiin. Pienissä määrissä näitä rypäleitä viljellään myös Australiassa ja Argentiinassa, mutta arvostetuimmat lambruscoviinit tulevat kontrolloiduilta origin-alueilta Italiasta. Lambrusco-rypäleitä viljellään keskeisimmin Lombardiassa ja Emilia-Romagnassa, ja lajikkeen historia ulottuu jo muinaisiin etruskeihin. 70-80-luvuilla lambrusco oli suorastaan trendijuoma Yhdysvalloissa, nykyään se on tuntemattomampi. Liebfraumilchin tapaan sitä pidettiin aiemmin yhtä muodista pudonneena halpiksena kuin salihousut, mutta toisin kuin liebfraumilch, on lambrusco tekemässä comebackia.

Lambruscoa ei ole syytä säilöä viinikellarin perukoille - se on syytä juoda nuorena. Tarjoilulämpötila on huoneenlämpö tai siitä hivenen viileämpi - missään tapauksessa sitä ei saa jäähdyttää jääkaappilämpötilaan - lopputulos tulee olemaan hirveä, onhan kyseessä punaviini.

Lambrusco-viinejä löytyy monia eri kuivuus- ja makeusasteita. Tanniinisuuskin vaihtelee. Kuplinta ei muistuta varsinaisia kuohuviinejä, vaan on kaadettaessa "limonadimainen". Lambrusco sopii kevyemmille aterioille ja seurusteluviiniksi. Se on kevyttä, alkoholipitoisuudeltaan keskivertopunkkua matalampaa mutta silti aromikasta. Hapokkaana viininä se sopii hyvin rasvaisille ruuille mutta kovinkaan voimakkaille liha- ja riistaruuille se ei pärjää. Picnic-viiniksi, tapaspöytää säestämään ja muutenkin kylmille suolaisille herkuille se sopii vallan hyvin. Muutamassa lähteessä mainostettiin sitä jopa oivaksi pizzaviiniksi! Kevyenä viiniä sen voi yhdistää myös rasvaiseen kalaan.

Tässä yleisimpiä lambruscon lajeja esiteltynä. Tässä artikkelissa on tarkempaa tarinointia.

Keittokirjahyllykköni päällä odottelee sopivaa kokeiluhetkeä myös Ca De Medici Piazza San Prospero Lambrusco Rosso Scuro, joka edustaa Alkon lambrusco-valikoiman luksuksempaa päätä. Ei ole kallista nautiskelua kuitenkaan - hieman alle 11 euron hintainen Ca De Medici on alkon hinnakkain lambrusco!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mauritanialainen linssisalaatti


Tämä värikäs salaatti ottaa vaikutteita Pohjois-Afrikan rannikon keittiöistä.

Mauritanialainen linssisalaatti

2 dl keitettyjä linssejä (esim. 1 prk GoGreen-sarjasta)
2 porkkanaa raastettuna
1 rasia kirsikkatomaatteja puolitettuina
1 ruukku salaattia revittynä
1 ruukku lehtipersiljaa silputtuna
2 dl bulguria keitettynä ja jäähdytettynä + 1/2 tl suolaa
1 granaattiomenan siemenet

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
1/2 tl savupaprikajauhetta
1 valkosipulinkynsi puristettuna
ripaus suolaa
8 kierrosta mustapippurimyllystä 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Päärynä-sinihomejuustopiiras


Syön yleensä kaikkea. Sinihomejuuston kanssa sinuiksi pääseminen vei kuitenkin jostain syystä 30 vuotta. En edelleenkään nauti sen mausta yksinään, mutta piiraiden ja pizzan mausteena ja makean hillon kumppanina maistelen jo sitä mielelläni. Tämän piiraan idea lähti tarpeesta käyttää jääkaappiin joulusyömingeistä jäänyt Aurajuustopaketti johonkin.

Päärynä-sinihomejuustopiiras

Pohja:
100g voita
0,75 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja
5 tippaa vaniljauutetta
1/3 tl inkiväärijauhetta

1 prk säilykepäärynöitä tai kaksi tuoretta, kypsää päärynää viipaloituna
1/3 aurajuustokolmio tai maun mukaan
1 prk (150g) creme fraichea
1 muna
0,5 dl sokeria

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla riittää noin 175 astetta) 
2. Yhdistä pohja-aineet ja murusta taikinaksi
3. Öljyä matalareunainen piirasvuoka ja painele taikina siihen ohuesti
4. Asettele päärynäviipaleet pohjan päälle
5. Murusta aurajuusto päärynöiden päälle
6. Vatkaa sekaisin creme fraiche, muna ja sokeri ja lusikoi tasaisesti piirakan päälle
7. Paista noin 20-25min tai kunnes creme fraiche ei hytky ja pinta on saanut kauniin värin 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Herkkutattipasta


Sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi mahtavan ruokakorin, jonka antimista on talven mittaan syntynyt vaikka mitä. Nyt oli vuorossa kuivattuja herkkutatteja sisältävän purkin juhlallinen avaaminen lomapäivän pastalounasta varten. On hassua ajatella, miten paljon herkkutateista ja vastaavista muista erityisen arvostetuista sienistä maksetaan toreilla ja ravintoloissa sekä raaka-aineina että tilattuina ruokalajeina, kun niitä ovat metsät väärällään poimittavina ilmaiseksi. Tästä tulee lounaspasta kahdelle. Jos herkkutateilla pääsee herkuttelemaan, niin kannattaa jättää ruokakermat ja muut sekoiterasvat kauppaan - tähän reseptiin kelpaa vain oikea kerma.

Herkkutattipasta

kaksi isoa kourallista herkkutatteja pilkottuina
2 pientä tai 1 iso sipuli silputtuna
2 dl kermaa
tilkka öljyä ja pieni nokare voita
suolaa
mustapippuria
tuoretta oreganoa

Tarjoiluun: keitettyä pastaa ja parmesaania

1.  Paista sieniä, kunnes niistä on irronnut kitkerähkö neste ja se on haihtunut
2. Lisää sipuli ja paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä
3. Lisää kerma ja mausta suolalla, oreganolla ja pippurilla, hauduta noin 10min
4. Tarjoa kuumana pasta ja parmesaaniraasteen kanssa

tiistai 10. helmikuuta 2015

Parempaa pastaa

Pastasta on helppo pitää. Se on kuin puhdas kangas, jolle maalata makuja erilaisilla kastikkeilla ja mausteilla. Pasta on kuitenkin lähes yhtä pahoinpidelty ruoka kuin risotto, jonka väärinkokkaamisesta on täällä aiemmin nurissut. Pastan kohdalla ongelmat liittyvät yleisimmin väärään kypsyysasteeseen ja siihen, ettei kastike/pastasuhde ole oikea, tai siihen, että kastike ei ensinkään tartu pastaan. Muutamalla perusniksillä ja joidenkin yleisten pastamyyttien todellisen tolan opiskelemalla voi helposti alkaa kokata yhdentekevän pastan sijasta ravintolatason herkkua! (Eivät ne ravintolatkaan tosin aina osaa - olen kerran saanut muuten ihan tasokkaassa ravintolassa tärkkelykseksi asti ylikeitettyä pennepastaa…)

Tässä keskeisimmät oppimani ja löytämäni pastavinkit.

-----------------------------------

Kaikkein tärkein juttu: sisäistä al denten henki

Pastassa pitää olla pieni purematuntuma. Kokonaan pehmeänmuhjuinen pasta on ylikypsää. Italialaiset puhuvat al dentestä, kun he kuvaavat oikein keitettyä pastaa ja vihanneksia.

Al dente on myös avain siihen, mikä pastan glykeeminen indeksi (eli “terveellisyys” verensokeritasapainon kannalta) on. Ylikypsäksi keitetty pasta on vähän kuin puoliksi ruuansulatettua - sen glykeeminen indeksi on korkea. Al denten kanssa joutuu elimistö tekemään enemmän töitä, ja sen glykeeminen indeksi on selvästi matalampi. 

Itse laitan pastan aina vasta kunnolla poreilevaan keitinveteen, ajastan pakkauksessa ohjeistetun keittoajan ja ajastimen piipatessa maistan pari palaa pastaa kattilasta. Mielestäni tämä on ainoa luotettava tapa varmistaa kypsyysaste.

Heti, kun pasta on sopivan al dente, siivilöi se. Kuumaan veteen jättäminen jatkaa kypsymistä, vaikka ottaisitkin kattilan pois liedeltä.

Spagettivinkki: huolehdi, että koko spagettierä pääsee veden alle mahdollisimman nopeasti kattilaan lisäämisen jälkeen. Jos spagettinipun alapuoli ehtii jo kypsyä hieman ennen yläpuolen pääsyä veteen, tulee spagetti todennköisesti keitettyä puoliksi ylikypsäksi… Itse katkon joskus spagetin saksilla kattilassa puoliksi. Pastakattila kannattaa olla korkea, jotta iso osa spagetista ei jäisi vetten päälle.

Älä tyydy vähempään kuin vastaraastettuun oikeaan parmesaaniin

Ellei pastakastikkeeseen tätä jo sisälly (ja jopa vaikka sisältyisikin!), tarjoa pastan kumppanina vastaraastettua oikeaa parmesaani. Ei sitä pussikamaa, joka on valmiiksi kuivahtanutta. Parmesaanikimpale saattaa tuntua kalliilta sijoitukselta, mutta siitä ei yhdellä ateralla kulu lopulta paljoakaan, kun niin voimakkaanmakuisesta juustosta vähempikin määrä riittää.

Pastan pintatärkkelys on avain kastikkeen tarttumiseen pastaan

Älä huuhdo keitettyä pastaa äläkä todellakaan lisää keitinveteen öljyä. Öljy kelluu veden pinnalla, eli se ei voi mitenkään ryömiä pastan väliin vedessä estämään sen tarttumisen yhteen. Ja vaikka voisikin, niin öljy estäisi kastiketta tarttumasta pastaan ja näin maistumasta siltä, miltä kunnon pasta-aterian pitäisi.

Ajoita vaiheet oikein

Jos ei halua pastan muuttuvan köntiksi kattilanpohjalla, kannattaa unohtaa edellä listatut vippaskonstit ja ajoittaa pastan keittäminen oikein. Aloita kastikkeen valmistuksesta ja laita pasta keittymään vasta, kun olet varma, että voit hati sen kypsyttyä laittaa ruuan tarjolle. Kuten edellä jo todettiinkin, tulee pasta siivilöidä heti sopivan kypsyysasteen tullen. Kuumaan veteen jättäminen kun jatkaa pastan kypsymistä, vaikka kattila ei enää olisikaan liedellä.

Sekoita kastike pastaan ennen tarjoilua

Keko spagettia pohjalle ja päälle parikauhallista soosia - kuulostaako tutulta? Oikein keitetyn pastan ja tarpeeksi paksun kastikkeen kanssa voi toimiakin, mutta kaikenkaikkiaan kannattaa aina sekoittaa kastike ja pasta toisiinsa ennen tarjoilua. Näin kastike ehtii kunnolla tarttua pastaan, jolloin et joudu kärsimään suullisista pelkkää lautasenpohjan alastonta spagettia.

Uhraa ajatus pastan valinnalle

Tuore pasta on aina parasta. Sitä ei kuitenkaan aina ole saatavilla, saati että sitä jaksaisi aina itse tehdä. Kuivapastasta saa aivan mainiota ruokaa ja itsekin käytän yleensä sitä. Kuivapastoissa on kuitenkin valtavia eroja! Valitse mieluiten italialainen merkki (niiden joukosta löytyy myös mielenkiintoisia maustettuja versioita jotka voivat tarjota todella hyviä makupareja erilaisille kastikkeille). Jätä ne rakettispagetit ja halpismerkit kauppaan - laadukas pasta ei kuitenkaan montaa euroa maksa. Kunnon pasta on tehty durumvehnästä, jolla on jo itsessään varsin matala glykeeminen indeksi, vaikka kyseessä ei edes olisi täysjyväversio.

Pohdi, millainen pastan muoto sopisi millekin kastikkeelle. Klassikkopareja löytää helposti googlettamalla kastikkeen nimeä. Esimerkiksi tulinen arrabbiata -kastike paritetaan tavallisesti pennepastan kanssa. Spagetti sopii lähes kaikkeen, mutta isoja paloja sisältävän kastikkeen kanssa se voi olla hiukan hankalaa syödä. Orecchiette sopii tällaiselle kastikkeelle: sen kuperat muodot ikään kuin pyydystävät isompiakin herkkupaloja juuttumaan sopivasti pastaan.

Monet pastat ovat koristeellisia - juhlavoita tarjoamaasi pastaa valitsemalla jokin epätavallisempi muoto. Makaronilaatikonkin voi mainiosti tehdä jostakin muusta pastasta kuin perusmakaroneista! Esimerkiksi fusilleista tulee mainiota makaronilaatikkoa.

Jauhelihakastike voi olla muutakin kuin jauhelihaa

Pasta ja jauhelihakastike on aivan ihanaa. Sitä voi muunnella loputtomiin - lisätä papuja ja erilaisia kasviksia, maustaa monin eri tavoin. Valjuimmillaan jauhelihakastike on kuitenkin vain paistettua jauhelihaa ja sipulia, vettä, suolaa ja pippuria. 

Itse lisään aina joukkoon tomaattisäilykettä (murskaa tai esim. säilöttyjä kirsikkatomaatteja), tuoreita tai kuivattuja yrttejä, hiukan fondia tai esimerkiksi soijakastiketta umamia lisäämään, pikkuisen chiliä tai savupaprikaa talvisempaa makua antamaan, käytän erilaisia sipuleita ja voipa lihan lisäksi joukkoon heittää vaikkapa pekonia tai mausteista makkaraa.

Myös spagettia on montaa eri paksuutta. Ohuimmasta päästä on capellini, joka on kastikkeeseen tarttumisen mestari. Nauhapastaakin on montaa eri paksuutta ja lajia.

Tässä useampia eri lajitelmakuvia erilaisista pastoista: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5.

Entä se suola keitinveteen?

Tästä asiasta on paljon intohimoisia mielipiteitä. Olen kokeillut sekä suolata että jättää suolaamatta. Vaikutelmani on, että on paljon tärkeämpää, että kastikkeessa on tarpeeksi suolaa ja muutenkin makua. En huomannut eroa suolaisessa ja suolattomassa vedessä keitetyn pastan välillä, enkä yleensä koskaan siksi lisää suolaa keitinveteen.

Entä se seinään heittäminen?

Usein sanotaan spagetin olevan sopivan kypsää, kun se seinään heitettynä jää kiinni. Ei pidä paikkaansa. Tällä lailla käyttäytyvä spagetti on jo keitetty ylikypsäksi tärkkelykseksi. Al dente spagetti on liukkaahkoa eikä takerru oikein mihinkään, ennen kuin se on siivilöity. Paras (ja melkeinpä ainoa luotettava) tapa tarkistaa oikea kypsyysaste on maistaa pari palaa pastaa kattilasta.

Tuoreet yrtit, oikeassa vaiheessa lisättynä

Harva pasta ei parane kourallisesta tuoretta basilikaa tai muuta tuoretta yrttiä, ja yrtit ovat monen klassikkokastikkeen olennainen osa. Puuvartisista yrteistä kuten rosmariini ja oregano ovat kuivatut versiot varsin päteviä, mutta “salaattimaisten” yrttien, kuten basilika ja korianteri, kohdalla kannattaa panostaa tuoreeseen. Puuvartiset yrtit voi lisätä kastikkeeseen jo aika varhaisessa vaiheessa kypsennystä, salaattimaisen pehmeät vasta aivan lopuksi koska muuten ne muuttuvat sangen surullisen näköisiksi märiksi räteiksi. Ne voi lisätä myös vasta sekoitettaessa pasta kastikkeeseen.

Hanki pastakauha ja siivilä - et kadu

Pelkän kattilankannen avulla valutettu pasta ei ole tarpeeksi kuivaa, jotta kastike tarttuisi pastaan kunnolla - ja lisäksi voit helposti polttaa näppisi kattilaa kallistaessa. Investoi pari euroa siivilään.

Pastakauha on hyvä apuväline pastan annosteluun - sillä saat annokseen yhtäaikaa sekä pastaa, kastikkeen nestettä että kastikkeen sisältämiä sattumia. Muilla työvälineillä käy helposti niin, että lautasella on kyllä pastaa mutta etukäteen sekoittamisesta huolimatta kastikkeen osuus annoksessa on turhan vähäinen.

Hämmennä ja anna tilaa

Kun pasta on kokonaan veden alla, hämmennä sitä kunnolla pari kertaa, ettei pasta ala heti tarttua yhteen ja kattilan pohjaan. Käytä tarpeeksi isoa kattilaa, jossa on tarpeeksi vettä - pasta laajenee imiessään nestettä ja ellei sillä ole tarpeeksi liikkumatilaa, se takertuu kasaksi.

Noudata reseptiä

Tämä neuvo menee siinä mielessä hurskasteluksi, että itse lähes poikkeuksetta muuntelen hieman käyttämiäni ohjeita joka kerta. Noudattamisella tarkoitan tässä lähinnä sitä, että jos haluaa maksimoida herkullisuuden ei tiettyjä makuun todella paljon vaikuttavia ainesosia kannata vaihtaa mitättömämpiin, terveellisempiin tai halvempiin. Jos soosiin kuuluu olennaisena osana punaviini tai voi, niitä käytettäköön. Erityisesti juuston kohdalla kannattaa hankkia juuri sitä lajiketta, mitä ohje käskee. Esimerkiksi yybersuosituin avocadopastan kohdalla olen useamman kerran kuullun kommentin “ei se ollut niin ihmeellistä”, mutta kun on tiedustellut kommentin esittäjältä, käyttikö hän todella juuri niitä reseptissä listattuja aineita on usein laistettu sekä tuoreista yrteistä että oikeista juustoista. Silloin ei kyseessä ole ollut “se” avocadopasta ensinkään!

Panosta tomaatteihin

Pilkotun aneemisen suomalaisen talvikasvihuonetomaatin sijasta käytän aina pastakastikkeen tuoreina tomaatteina kirsikka- tai muita pikkutomaatteja. Niitä saa myös säilykkeinä. Henri Alenin “Muttisoosi” toi italialaiset tomaattisäilykkeet suomalaisten tietoisuuteen ja hyvä niin - ero kotimaisten halpamerkkien vetisiin tomaattimurskoihin on todella suuri. 

Mikä on tämänhetken hittipasta?

Gullichsenien Avocadopasta tuli ja meni (meillä sitä kokataan edelleen), Henri Alénin Muttisoosi tuli ja meni (meillä kokattiin kerran, oli hyvää muttei minusta mitenkään ihmeellistä) ja ilmeisesti nyt huiputtaa savulohinen chilipastasalaatti. Vai olisikohan seuraava trendiherkku sittenkin sitruunapasta?


torstai 5. helmikuuta 2015

Rosmariini-karpaloruissämpylät


Ohjeen pohjataikina on muokattu Richard Bertinetin "Leipää monella tavalla" -kirjan ruistaikinasta. Halusin käyttää pois viime kesänä kuivaamaani rosmariinia, jonka yhdistin kuivattuun karpalorouheeseen. Tästä tulee noin kaksi pellillistä. Voit myös paistaa taikinasta 4 isompaa leipää.

Rosmariini-karpaloruissämpylät

700g hiivaleipävehnäjauhoja
100g rouheisia sämpyläjauhoja
200g ruisjauhoja
18g suolaa (käytin rosmariinikidesuolaa)
1 pss kuivahiivaa
7,5 dl lämmintä vettä
2 rkl karpalorouhetta
1 rkl kuivattua rosmariinia

Päälle voi ripotella esim. unikonsiemeniä tai kurpitsansiemeniä

1. Yhdistä kuivat aineet
2. Lisää vesi ja vaivaa taikinaksi
3. Nostata puhtaassa, jauhotetussa kulhossa noin 2h
4. Leivo sämpylöiksi tai leiviksi
5. Nostata noin 1h
6. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja suihkauta sinne vettä; alenna lämpötila noin 220 asteeseen (kiertoilmalla riittänee 200 astetta) ja paista sämpylöitä noin 15-18min, isompia leipiä noin 20min

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Malesialainen kana-katkarapulaksa


Ohje on muunnelma Matthew Drennanin "Keitot" -kirjan ohjeesta.

Malesialainen kana-katkarapulaksa

200g riisinuudeleita

10 salottisipulia
2 tuoretta mietoa chiliä siemenet poistettuina
3 valkosipulinlohkoa
2 rkl sitruunaruohotahnaa
50g cashewpähkinöitä
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 tl jauhettua kurkumaa
2 tl jauhettua korianteria
tilkka öljyä
noin 450g kanasuikaleita
1,5 l vettä + 2-3 kasvisfondikuutiota
1 tlk kookosmaitoa
suolaa, mustapippuria
200g katkarapuja

Tarjoiluun:
3 kevätsipulinvartta ohueksi silputtuna
kourallinen pavunituja
puoli kurkkua ohuiksi tikuiksi leikattuna

1. Soseuta salottisipulit, pähkinät, chili. sitruunaruohotahna, limetti ja mausteet tahnaksi
2. Kuumenna öljy ison kattilan pohjalla ja paista siinä kanasuikaleet
3. Lisää maustetahna ja kuullota hetki yhdessä kanan kanssa
4. Lisää vesi, fondi, kookosmaito ja mausta suolalla ja pippurilla, keitä noin 15min
5. Lisää katkaravut, keitä noin 5min
6. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan
7. Annostele nuudeleita tarjoilukulhoihin ja kauho päälle keittoa
8. Lado päälle kevätsipulia, ituja ja kurkkusuikaleita ja tarjoa heti